Näissä lauseissa ilmenevä väite, jonka mukaan työn yllä- pitäminen kapitaalin avulla esiintyy muka niin selvänä asiana, ettei se mitään sen enempää todistelua kaipaa, tavataan sellai- senaan vallitsevan taloustieteen koko oppijärjestelmässä. Siihen uskotaan niin luottavasti, että samalla tuo toinenkin väite, jonka mukaan „työväestön luku riippuu työn teettämiseen varattujen rahastojen suuruudesta, niin että työväestö joko lisääntyy tai vähenee mikäli kapitaalia enenee tai vähenee“ 1), pidetään myös- kin selviönä ja tehdään tärkeiden johtopäätöksien pohjaksi.
Ja kuitenkin, jos näitä väitteitä ottaa lähemmin tarkas- taakseen, ne osottautuvat perin epäselviksi jopa kokonaan se- littämättömiksi; sillä ne perustuvat siihen otaksumiseen, ettei työtä muka voida suorittaa ennenkuin työn tuotteita on ole- massa, joten ne asettavat itse tuotteen sen oman tuottamisen edelle.
Lähemmin tarkastellessa täytyy huomata, että näiden väit- teiden näennäinen pätevyys johtuu kokonaan ajatusten sekaan- nuksesta.
Olen jo osottanut vääräksi tuon harhaan vievästä määri- telmästä riippuvan johtopäätöksen, jonka mukaan väitetään, että kun ravinto, vaatteet, suoja ovat tuottavan työn tekijälle välttä- mättömiä, niin teollisuus senvuoksi olisi kapitaalin rajottamana. Se seikka, että miehen pitää saada suurustaa ennenkuin menee työhön, ei toki merkitse, ettei hän voi mennä työhön ennen- kuin kapitalisti on hänelle suuruksen antanut, sillä hänen suu- ruksensa ei lähde tuotantoon varatuista, vaan elantoon varatuista varoista. Näin on kaikkialla asianlaita, missä ei suoranaista nälänhätää ole olemassa. Ja, kuten ylempänä olemme osotta- neet, ravinto, vaatteet ja sanalla sanoen kaikki elantotarpeet ovat ainoastaan niin kauan kapitaalia, kuin ovat sellaisten hallussa, joiden ei ole aikomus kuluttaa niitä, vaan vaihtaa muihin arvoi- hin tai tuottaviin töihin, ja lakkaavat olemasta, kapitaalia heti
1) Nuo sanat ovat Ricardon (II luku); mutta itse ajatus on kai-
kille taloudellisille pääteoksille yhteinen.