Siirry sisältöön

Sivu:Edistys ja köyhyys.pdf/77

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

munia, vasta kirnuttua voita, vasta lypsettyä maitoa on hänen ruokapöydällänsä, kala on kaksikymmentäneljä tuntia sitte uinut vielä meressä, liha tuotettiin teurastajalta juuri ennenkuin se pantiin paistinpannulle, vihannekset ja hedelmät noudettiin juuri ikään puutarhasta; lyhyesti, hänen pöydällänsä ei ole juuri mitään, mikä ei olisi vielä tuokio sitte ollut tuottajan käsissä, sillä tuottajiksihan on luettava myös ne henkilöt, jotka kulettavat ja jakavat tavaroita, samoin kuin nekin, jotka työskentelevät tuotannon ensi asteilla. Ei ole hänen pöydällänsä juuri mitään, mikä olisi valmistettu hyvin kauan sitte, paitsi ehkä joku pul- lollinen vanhaa viiniä. Se, minkä tuo mies on isältänsä peri- nyt ja josta hän elää, kuten tavallisesti sanomme, se ei ole mitään todellista varallisuutta, vaan edustaa ainoastaan hänen valtaansa käyttää hyväkseen toisten tuottamia varoja. Ja tästä samanaikaisesta tuotannosta lähtevät kaikki hänen elatustarpeensa.

Lontoon viidenkymmenen englannin-neliöpenikulman pinta- alalla on varmaan enemmän varallisuutta, kuin sitä on koossa missään muualla maailmassa saman kokoisella allalla. Siitä huo- limatta, jos tuotantotyö Lontoossa kerrassaan pysähtyisi, alkaisivat ihmiset muutamien tuntien kuluttua sairastuneen lammaslauman tavalla kuolla, ja jonkun viikon tai korkeintaan jonkun kuukauden kuluttua olisi tuskin yhtäkään sielua enää elossa. Sillä tuotan- nollisen työn äkkiarvaamaton taukoominen olisi kaupungille hirvittävämpi onnettomuus, kuin koskaan mikään piiritys. Se ei vaikuttaisi ainoastaan niinkuin ulkonainen piiritysmuuri, jom- moisen Tiitus laitatti Jerusalemin ympäri estämään elatustarpeiden alituista virtaamista tuohon suureen kaupunkiin, vaan se olisi niinkuin piiritysmuuri, joka on kietonut sisäänsä jokaisen yksityi- sen talon ja erottanut ne kaikesta keskinäisestä yhteydestä. Kuvailkaapa mieleenne tämmöistä työn pysähtymistä missä maassa tahansa, niin huomaatte todeksi sen, että ihmiskunta elää oikeastaan päivästä päivään, ja että jokapäiväinen työ se varaa ihmisille heidän jokapäiväisen leipänsä.

Aivan samoin kuin ne työmiehet, jotka rakensivat pyra-

miideja, eivät ottaneet elatustarpeitaan ennakolta kootuista