Siirry sisältöön

Sivu:Edistys ja köyhyys.pdf/95

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

kuolevaisuutta lisäävät, ja joina hän pitää paheita ja köyhyyden tuottamaa kurjuutta. Sikiytymistä rajottavia syitä hän sanoo preventiivisiksi, ennakolta ehkäiseviksi; kuolevaisuutta enentäviä syitä taas hän sanoo positiivisiksi, hävittäviksi väkiluvun lisääntymisen esteiksi. Tuo nyt on se maailman kuulu Mal- thuksen oppi, semmoisena kuin hän on sen itse kehittänyt kir- jassaan „An Essay on Population", (Tutkimuskoe maan kan- sottumisesta).

Tuskin kannattaa tuhlata aikaa sen erehdyksen osottami- seen, joka on tuossa geometristen ja aritmeetisten lisääntymis- sarjain otaksumisessa, sillä eihän se ole muuta kuin jonkinlaista leikkimistä suhteitten kanssa, mikä sukkeluudessa ei vedä vertoja edes tuolle tunnetulle viisastelulle Akilleestä ja kilpikonnasta, jossa nopea Akilles jää ainiaaksi kilpikonnasta jälkeen. Eipä tuo otak- suma ole edes Malthuksen omaan oppiin nähden välttämätön; ja sen nimenomaan hylkääkin moni niistä, jotka muuten täydellisesti opin hyväksyvät; niinpä esimerkiksi John Stuart Mill, joka sanoo sitä epäonnistuneeksi täsmällisyyden tavotteluksi asioissa, joihin se ei lainkaan sovi ja joka, kuten jokainen järkevä ihminen huomaa, on asian todistamiseksi aivan tarpeeton." 1) Malthuk- sen opin ydin on se, että väestö lisääntyy nopeammin kuin elintarpeiden tuottamisen mahdollisuus, mutta ilmeneekö tämä erotus kuten Malthuksella geometrisenä sarjana väestön lisäänty- miseen ja aritmeetisenä elintarpeiden lisääntymiseen nähden, taikka, kuten Millillä, pysyvänä suhteena väestöön nähden ja vähenevänä elintarpeisiin nähden, se on tois'arvoinen kysymys. Asian ydin, missä kumpikin pitää yhtä, on, Malthuksen sanoja käyttääksemme, se, että „kansottumisella on luonnollinen taipumuk- sensa ja alituinen pyrkimyksensä lisääntymään elatusvarojen ylitse."

1) Principles of Political Economy, II kirja, IX luku, VI osa. Tästä Millin lausunnosta huolimatta on kuitenkin selvä, että Malthus itse pani hyvinkin suurta panoa näihin geometrisiin ja aritmeetisiin sarjoi- hinsa; onpa todennäköistä, että hän juuri niiden avulla saavutti mai- neensa, ne kun olivat sellaisia komeilta kuulostavia kaavoja, jotka moniin

fhmisiin valkuttavat voimakkaammin kuin selvimmätkin järkiperustelut.