Sivu:Eduskunnan pöytäkirja 6.12.1917.pdf/10

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 374:1]tavalla säädetään täten, että sanotun valtiopäiväjärjestyksen 5 § muutetaan näin kuuluvaksi. Ja sitten seuraa ehdotus.

Valtiopäiväjärjestyksen 29 §:n mukaan ei eduskuntaesityksen tekeminen perustuslaeissa ole sallittu. Päätettyään toistaiseksi itse käyttää keisarille ja suuriruhtinaalle kuulunutta valtaa, saattaa eduskunta kuitenkin päättää, että esilläoleva ehdotus on käsiteltävä sillä tavoin kuin valtiopäiväjärjestyksessä on säädetty keisarin ja suuriruhtinaan esityksistä.

Jos sellainen päätös tehdään, olen valmis esittelemään asian sellaista käsittelyä varten.

Keskustelu:

Ed. Ingman: Herra Mannerin y. m. ehdotus, joka tarkoittaa perustuslain muutosta, on tehty, mikäli huomaan, eduskuntaesityksenä. Eduskuntaesityksenä sitä ei kuitenkaan voida esitellä, koska valtiopäiväjärjestyksen 29 § nimenomaan määrää, että eduskuntaesitystä ei saa tehdä perustuslaeista. Mutta puhemies on alistanut eduskunnan päätettäväksi, olisiko tätä ehdotusta käsiteltävä keisarin ja suuriruhtinaan esityksenä.

Eduskunnan asiana on päättää, mitenkä keisarille ja suuriruhtinaalle kuulunutta esitysoikeutta on käytettävä. Eduskunta voi tietysti asettaa yksityisen edus.tajan tässä suhteessa keisarin ja suuriruhtinaan asemaan, vieläpä vaikka hän ei ole sitä itse pyytänytkään. Minä en kuitenkaan voi pitää tällaista ratkaisua onnellisena. Ne tärkeät lainsäädäntöasiat, joissa hallitsija aikaisemmin on tehnyt esityksiä, vaativat toisenlaista, perusteellisempaa valmistelua kuin mitä yleensä yksityisten tai yksityisten edustajain taholta niille voi tulla. Se käytäntö, joka on muodostumassa, nimittäin, että eduskunta ottaa hallitukselta esityksiä, jotka eduskunta käsittelee niinkuin keisarin ja suuriruhtinaan esityksistä on säädetty, takaa mielestäni paraiten, että puheenalaiset asiat saavat riittävän huolellisen valmistelun. Toisaalta eduskunnalla näin menetellen on tilaisuus, milloin eduskunta tahtoo, saada tätä laatua olevia alotteita, koska eduskunta milloin tahansa voi antaa hallitukselle tehtäväksi valmistaa sellaisia. Pyydän näin ollen ehdottaa eduskunnan päätettäväksi, että ed. Maunerin y. m. esittämää lakiehdotusta ei ole käsiteltävä niinkuin keisarin ja suuriruhtinaan esityksestä valtiopäiväjärjestyksessä on säädetty.

Ed. Estlander: Då 29 § L. O. ännu icke har undergått förändring, utan är gällande, [s. 374:2]då landtdagen vid detta plenum har till utskott remitterat regeringens proposition angående bl. a. ändring särskildt i denna paragraf, anser jag för min del, att landtdagen är förhindrad att så förfara, som af herr talmannen antyddes, och får jag för min del föreslå, att ifrågavarande motion icke måtte upptagas till åtgärd.

Ed. K. Manner: Tuon esiin ensiksi mielihyväni siitä, että eduskunnan herra puhemies on muun muassa minun allekirjoittamani ehdotuksen suhteen ottanut sen kannan, mikä äsken ilmeni hänen ilmoituksestaan. Mutta toisaalta ei yhtään herätä ihmettelyä se, että oikeistolaiset herrat Ingman ja Estlander koettavat ajaa vallan päinvastaista kantaa, kantaa, joka ei nähdäkseni ole ollenkaan sopusoinnussa sen asiaintilan kanssa, missä nyt ollaan, eikä myöskään sopusoinnussa sen päätöksen kanssa, jolla eduskunta on päättänyt käyttää keisarin ja suuriruhtinaan valtaa.

Eduskuntahan on päättänyt, kuten sanoin, käyttää keisarin ja suuriruhtinaan valtaa toistaiseksi. Siitä johtuu, että eduskunnassa täytyy pakostakin tulla esille asioita, joiden käsitteleminen edellyttää tuon mainitsemani vallan käyttämistä. Ellei alotteita sellaisiin tee yksilö, niin ei eduskunta nähdäkseni voisi ollenkaan käyttää keisarin ja suuriruhtinaan valtaa.

Mutta eduskunta on nähdäkseni jo useamman kerran tätä valtaansa käyttänyt. Vieläpä yksityisten alotteesta. Eduskuntahan päätti itse avauttaa valtiopäivät. V. J:n 24 § sanoo, että keisari ja suuriruhtinas taikka se, jonka hän on sijaansa määrännyt, julistaa valtiopäivät avatuiksi. Valtiopäivät julisti avatuiksi kuitenkin eduskunnan herra puhemies eduskunnan päätöksen nojalla. Alote tähän eduskunnan herra puhemiehen toimenpiteesen lahti tietääkseni puhemiesneuvostosta. Asian oli siellä täytynyt vireille panna yksityisen edustajan. Tässä tapauksessa siis yksityisen alotteesta lähteneen toimenpiteen kautta eduskunta puhemiehensä välityksellä käytti keisarin ja suuriruhtinaan valtaa. Myöskin eräiden lakien vahvistamiseen nähden on eduskunta jo muutaman kerran sitä valtaansa käyttänyt. V. J:n 75 § määrää, että eduskunnan päättämät lakiehdotukset toimitetaan eduskunnan kirjelmällä keisarin ja suuriruhtinaan tutkittaviksi vahvistamista ja lakina antamista varten. Tällä istuntokaudella on eduskunta kuitenkin ilman sellaista jo vahvistanut kaksi lakia, nimittäin kunettä sillä on kannattajia ei ainoastaan työläis-