Sivu:Eduskunnan pöytäkirja 6.12.1917.pdf/15

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 379:1]pungeissa, taloissa, missä asuu satoja työläisiä, ovat työläiset joutuneet talon isäntien menettelynkin takia viidennen pykälän tämän kohdan johdosta äänioikeudettomiksi. Isäntä on joskus unohtanut tai ehkä tahallansa jättänyt henkikirjoittajalle ilmoittamatta talonsa asukkaat. Siten nämä eivät ole tulleetkaan hengille pannuiksi; ja viranomaiset ovat selittäneet, että jos ei yhtenä vuonna ole tullut hengille pannuksi, niin on äänioikeutensa menetetty. Pykälän kohta, joka itsessään ensiksi on väärä ja jota lisäksi noin väärin tulkitaan ja käytetään, on poistettava.

Edelleen samassa 5 §:ssä määrätään, että joka muun syyn kuin kunnallishallituksen todistuksena näytetyn varattomuuden tähden on jättänyt suorittamatta hänen maksettavakseen pannut kahden lähinnä edellisen vuoden kruununverot, on myöskin äänioikeutta vailla. Tämäkin määräys on sellainen, joka kipeimmin koskee työväkeä ja jonka määräyksen vuoksi työläiset joutuvat äänioikeudettomiksi. Köyhät köyhyydestään siten joutuvat rangaistuiksi. Epäilemättä joissakin tapauksissa ihmiset jättävät huolimattomuudestakin kruununveronsa suorittamatta. Mutta työläiset, jotka ovat pakotetut siirtymään paikasta toiseen, jotka useasti eivät tule edes hengille kirjoitetuiksi, joutuvat useasti asemaan, ettei heille edes tarjotakaan tilaisuutta kruununverojensa suorittamiseen. Mitä itse tuohon kruununveroon tulee, niin se on itsessään sellainen vero, jonka maksamattomuudesta tai maksamisesta ei nähdäkseni saisi panna riippumaan valtiollista äänioikeutta. Sehän on epäoikeutettu vero siitä huolimatta, että se määrältänsä on pikkuinen: henkilövero, joka on yhtä suuri varakkaille kuin köyhillekin. Varmaa on, että löytyy niinkin varattomia ihmisiä, joille kruununveron suorittaminen joillakin hetkillä, varsinkin semmoisina aikoina, jolloin sitä veroa peritään, on vaikea ja raskas, joskuspa mahdotonkin. Siis jo senkin vuoksi, että tuo vero itsessään on epäoikeutettu, on minusta epäoikeutettua panna sen maksamisesta riippumaan valtiollinen äänioikeus.

Mutta kaikin julmin määräys valtiopäiväjärjestyksen äänioikeuspykälässä kuitenkin on se, joka varsinaisesti jo sananmuodoltaankin on kohdistettu köyhiä vastaan, se nimittäin, joka sisältää, että se, joka itsellensä saa vaivaishoidolta apua, jollei apu ole ainoastaan satunnaista. Nykyinen yhteiskuntatila on pääasiallisena syynä siihen, että köyhyyttä on ja köyhiä ihmisiä, semmoisia jotka

[s. 379:2]ovat pakoitetut turvautumaan yhteiskunnan apuun. Eikä tarvitse luullakaan, että tätä yhteiskuntaa saadaan äkkiä niin muutetuksi, että köyhyys kokonaan poistuu. Jos ihmiset joutuvat ilman omaa syytään, niinkuin hyvin useasti tapahtuu, käyttämään yhteiskunnan apua joko itse toimeentullaksensa, tai turvataksensa perheensä ja omaistensa toimeentuloa edes jonkun verran, mutta samalla leimataan myöskin semmoisiksi, joilla ei ole valtiollista äänioikeutta, niin on rangaistus kaksinkertainen. Köyhyys jo sellaisenaan, välttämättömyys turvautua yhteiskunnan apuun on useimmille siihen tilaan joutuneille niin kova kohtalo, että siitä mieluimmin tahtoisivat päästä. Ja lisäksi kyllä asia myöskin niin on, etteivät ne ihmiset, jotka apua yhteiskunnalta ovat pakotetut pyytämään ja vastaanottamaan, sentään kai liene sen tyhmempiä, kypsymättömämpiä ja kehittymättömämpiä käyttämään valtiollista äänioikeutta kuin ylipäänsä muutkaan täysijärkiset ihmiset.

Näistä seikoista, varsinkin niitä koskevasta laajentavasta tulkinnasta, josta olen maininnut, on kyllä viranomaisten keskuudessa ollut eri mieliä. Prokuraattori esimerkiksi vuoden 1909 toisille valtiopäiville jättämässään kertomuksessa lausui mielenänsä, että kruununverojen suorittamattomuuden vuoksi ei voisi jättää äänioikeudettomaksi sitä, joka vain yhtenä vuonna on jättänyt ne suorittamatta. Eduskunnan lakivaliokunta mietinnössään yhtyi tähän käsitykseen. Samallaisia muitakin edistysmielisiä tulkintoja on valtiopäivillä annettu. Mutta virkaintoiset, epäkansanvaltaiset viranomaiset ovat olleet halukkaita kaikesta huolimatta tulkitsemaan valtiopäiväjärjestyksen noita kohtia sillä lailla, että ne ovat käyneet yhä raskaammiksi ja vahingollisemmiksi työväelle. Olisi siis välttämätöntä saada poistetuksi valtiopäiväjärjestyksestä sellaiset määräykset, joita voidaan noin väärin tulkita ja jotka, vaikka niitä oikeinkin tulkitaan, estävät suuret kansalaisryhmät ottamasta osaa valtiolliseen elämään ja siten vaikuttamasta isänmaan kohtaloihin. Siitä syystä on tämä ehdotus eduskunnalle jätetty. Näistä asiallisista syistä on tahdottu pyytää eduskuntaa myötävaikuttamaan siihen, että se vääryys, joka V. J:n, 5 §:n eräisiin määräyksiin sisältyy, tulisi vihdoinkin korjatuksi. Se korjaaminen merkitsisi vääryyden poistamista, mutta se merkitsisi myöskin kansanvallan perustuksen lujittamista. Se merkitsisi yhä laajempien kansanjoukkojen vetämistä valtiolliseen elämään ja toimintaan.