Sivu:Eduskunnan pöytäkirja 6.12.1917.pdf/16

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 380:1]Ja minun ymmärtääksenihän siitä ei voi olla mitään muuta kuin hyvää, että Suomen kansan kaikki osat niin laajassa mitassa kuin suinkin ottaisivat osaa sen valtiolliseen elämään. Kun näyttää aukeavan mahdollisuuksia hedelmällisempään valtiolliseen toimintaan ja elämään kuin takavuosina, nyt pitäisi valmistaa tilaisuutta niillekin aineksille, joilla on varmasti halua ja innostusta siihen elämään osaa ottaa ja myös edellytyksiä hyviä jälkiä jättää, mutta nyt ovat pakosta syrjässä. Nyt pitäisi kutsua kaikki joukot työhön. Se työ epäilemättä on oleva taistelua, niinkuin yhteiskuntaelämä ylipäänsä on ja valtiollinen elämä erikoisesti. Mutta vahinkoa en luule olevan siitä, että nuoret ihmiset ja köyhät, jotka varmasti omaavat edellytyksiä ottaa osaa valtiolliseen elämään yhtä hyvin kuin muutkin, siihen pääsevät. Päinvastoin luulen sen olevan hyödyksi.

Näillä asiallisilla sekä niillä muodollisilla syillä, jotka aluksi esitin, pyydän ehdottaa, että eduskunta päättäisi ehdotuksen käsiteltäväksi niin, kuin keisarin ja suuriruhtinaan esi (Psi)tyksistä on määrätty. Toivoisin, että eduskunnan porvarillisissa aineksissa olisi hyvin vähän niitä, jotka yhtyisivät kannattamaan edustajain Ingmanin ja Estlanderin ehdotusta, joka ehdotus tähtää epäkansanvaltaisuuteen ja jonka ehdotuksen tarkoituksena on estää Suomen kansan mielipiteiden kaikinpuolinen ja laaja ilmituleminen.

Ed. Alkio: Pyydän ainoastaan itse asiasta sanoa, nimittäin esittelystä, sen, että eduskunnalla on keisarin ja suuriruhtinaan valtuudet, mutta ei yksityisillä eduskunnan jäsenillä. Ennen tämän asian perusteellista selvittelyä en katsoisi suotavaksi, että eduskunta ottaisi tätä asiaa käsiteltäväksi niinkuin varsinaisia hallituksen esityksiä. Sitä ennen olisi eduskunnan tehtävä tässä asiassa selvittely. Minä en kumminkaan tee tässä asiassa mitään ehdotusta, vaan katson, että se ehdotus, jonka ed. Ingman on tehnyt, on sellainen, johon saatan asian käytännöllisessä puolessa yhtyä.

Mitä sitten tulee itse asiaan, josta ed. Manner on antanut lausunnon, siinä suhteessa en tahdo tällä kertaa asiaan kajota, sillä siinä saattaa olla paljon huomioon otettavaa.

Ed. Alavirta: Se alote, josta nyt on kysymys, on alkuperäisesti oikeastaan lähtenyt Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton taholta. Alkuperäisesti tuo nuorisoliiton ehdotus on eräissä suhteissa ollut vähän toisenlainen, kuin se alote, joka eduskunnalle nyt on [s. 380:2]esitetty. Sen sijaan, että tässä alotteessa ikäraja on ehdotettu 21 vuodeksi, oli se nuorisoliiton laatimassa ehdotuksessa 20 vuotta. Samoilla syillä, kuin voidaan puolustaa 21-vuotiaille äänioikeutta, voidaan puolustaa sitä vuotta nuoremmillekin. Ja onhan nyt kunnallinenkin äänioikeus 20 vuotta täyttäneillä. 20 vuotta täyttäneiden täytyy katsoa olevan kypsyneitä valtiollista äänioikeutta käyttämaan. Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton ohjelmassa on vaatimus, että valtiollinen äänioikeus pitää olla 20 vuotiailla. Tähän liittoon kuuluu yli 20,000 järjestynyttä työläisnuorta ja on tämä suurilukuinen joukko tuon ohjelmavaatimuksensa kannalla ja työskentelee sen toteuttamiseksi. Suomen valtiollisesti ja ammatillisesti järjestynyt työväki ja sen mukana suuret järjestymättömät työväenjoukot ovat omaksuneet tämän vaatimuksen ja taistelleet sen puolesta viimeisessä suurlakossa. Mielestäni siis sillä vaatimuk[...]ella, että äänioikeusikärajan tulee olla 20 vuotta, on niin suuri kannatus kansassa, ettei sitä voi olla huomioon ottamatta. Samalla kun ilmoitan olevani samaa mieltä kuin ed. Manner, että nyt käsilläoleva esitys on esiteltävä valiokuntaan lähettämistä varten ja siis kannatan hänen ehdotustaan, olen tahtonut lausua mielipiteeni itse asiasta. Kannatan myöskin kaikissa muissa kohdin ed. Mannerin alotetta, paitsi että toivon, että perustuslakivaliokunta asiaa käsitellessään muuttaisi ikärajan 20:ksi vuodeksi.

Ed. Rosenqvist: Landtdagens beslut att taga kejsarens och storfurstens makt i egna händer innebär enligt min mening ännu icke någon ändrig af L. O:ns bestämmelse angående motionsrätt i grundlagsfrågor, innebär ännu icke, att sistnämnda rätt genom det föregående beslutet utan vidare skulle vara öfverlämnadt åt den enskilda landtdagsmannen. Här föreligger icke heller ett sådant fall att på grund af förändrade historiska förhållanden bestämningar i L. 0. icke skulle äga sin tilllämpning. Jag måste därför förena mig om de uttalanden, som gjorts af herrar Estlander, Ingman och Alkio, och understöder herr Ingmans förslag.

Hvad det sakliga innehållet i föreliggande motion beträffar, har jag ingen anledning att nu ingå på ett bedömande af detsamma. Jag anser mig icke ens hafva rätt därtill, om också talmannen gifvit åt herr Manner rätt att timtai tala om denna sak. Hvilket innehåll än denna motion må äga, inverkar det alls icke på