Sivu:Eduskunnan pöytäkirja 6.12.1917.pdf/18

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 382:1]3) se, joka on todistettu syypääksi siihen, että hän kansanedustajanvaalissa on ostanut tai myynyt ääniä tai äänestänyt useammassa kuin yhdessä paikassa, aina kuudennen kalenterivuoden loppuun siitä lukien kun lopullinen tuomio asiasta annettiin.”

Asialliselta sisällykseltään — kuten havaitaan — tämä on jotenkin samanlainen, kuin kunnallislaissa on.

Unohdin äsken ehdotukseni tehdessäni esittää, että eduskunta hyväksymällä nyt ehdotukseni päättäisi lähettää asian perustuslakivaliokuntaan. Pyydän nyt sen tehdä.

Mutta vielä muutama sana. Herrat ovat moittineet omaa luottamusmiestään, herra puhemiestä siitä, että hän on antanut minun asiasta puhua niin pitkälle ja asiallisesti. Minusta tuohon moitteeseen kuitenkaan ei ole rahtuakaan syytä. En ole tätä ehdotustani esittänyt keisarina ja suuriruhtinaana, niin kuin professori Ingman välttämättömästi tahtoo saada sanotuksi. Päinvastoin olen yksityisenä edustajana esittänyt ehdotukseni keisari ja suuriruhtinas-Eduskunnalle, johonka herra Ingmankin kuuluu, ja pyytänyt nöyrästi, että keisari ja suuriruhtinas-Eduskunta suvaitsisi päättää, että tätä asiaa käsitellään niinkuin keisarin ja suuriruhtinaan esityksistä on määrätty. Se on vallan toista kuin se mitä ed. Ingman puhuu. Hän tahtoo nähtävästi peloitella joitakuita puheellansa saadakseen ne yhtymään omaan ehdotukseensa.

Mitä sitten tulee siihen kansanvaltaisuuteen, josta ed. Ingman lausunnostani otti aiheen mainita, niin ensimäisessä lausunnossani sanoissani, että ed. Ingman tähtää epäkansanvaltaisuuteen, tarkoitin sitä, että sillä ehdotuksella, jonka ed. Ingman on tehnyt, on tarkoituksena estää tämän asian nyt käsiteltäväksi joutuminen. Jos se taas anomustietä käsiteltäisiin, niin se hautaantuisi ehkä perustuslakivaliokuntaan kaikkien viimeisten joukkoon eikä joutaisi ollenkaan käsiteltäväksi siinä muodossa, kuin se nyt on esitetty. Jos eduskunta taas hyväksyisi minun ehdotukseni, niin olisi ehkä toiveita, että se joutuisi asiallisesti lopullisesti käsitellyksi ja siitä siis olisi etua. Professori Ingmanilla ja minulla on kummallakin oma näkökantamme: minä tahtoisin saada asian käsitellyksi ja onnelliseen lopputulokseen, prof. Ingman ei pidä sillä våliä ainakaan kiireellisesti.

Ed. Kuusinen: Mistä tässä asiallisesti on nyt kysymys? Siitä, sallitaanko tämä alote vai ei, saako perustuslakivaliokunta valmistelevasti [s. 382:2]käsitellä asiaa ja tehdä sellaisen ehdotuksen, johon katsoo sen aihetta antavan. Tahdotaan panna kuonokoppa nyt tälle asialle, niin ettei sitä saisi edelleen käsitellä. Ei tässä kelpaa syyksi sellainen epäilys, että alote olisi ehkä huonosti valmisteltu. Jos se on huonosti valmisteltu, niin hylätkää toki, ehdottakaa valiokunnassa, että se hylätään, tai hylätkää täysi-istunnossa. Mutta eihän ole ollut tapana tähän asti, että olisi ilman muuta tutkimatta hylätty. edustajan tekemä lakiehdotus. Tässä on kyllä se muotoseikka, jonka taakse ed. Ingman koettaa kiemurrella, että perustuslakiasioista ei yksityinen edustaja saa tehdä alotetta; sentähden täytyykin eduskunnalta pyytää siihen lupaa, niinkuin tässä nyt tapahtuu. Itse asia on muuten ihan yksinkertainen. Yhdestä ainoasta valtiopäiväjärjestyksen pykälästä on kysymys, oikeastaan vain osasta sitäkin pykälää. Ei voi olla kysymystäkään siitä, että sen muuttamishomma tarvitsisi vuosikautisen valmistelun valtion komiteassa. Puolestani tahtoisin tässä jo lausua, koska edellytän, että kumminkin tullaan saamaan eduskunnalta lupa tämän aiotteen tekemiseen, evästykseksi, että äänioikeuden ikäraja pitäisi minusta olla niinkuin Sveitsissäkin 20 vuotta eikä 21.

Ed Ingman: En minä, ed. Kuusinen, kuitenkaan usko, että tuo teidän selityksenne kehenkään tässä menee. Kyllä kaikki tässä ymmärtävät, että nyt ei ole kysymys siitä, onko ed. Mannerin alote parempi vai huonompi, onko se tärkeämpi vai vähemmän tärkeä, onko se kiireellinen vai vähemmän kiireellinen. Kysymys on siitä, kuinka eduskunta aikoo ruveta käyttämään keisarille ja suuriruhtinaalle kuulunutta esitysoikeutta. Siitä on kysymys ja siitä ratkaisusta, joka siinä suhteessa tehdään, riippuu ei ainoastaan tämän ehdotuksen kohtalo, vaan voi riippua monen muunkin. On aivan väärin yrittää esittää, että tämä ehdotus on käsiteltävä niinkuin keisarin ja suuririruhtinaan esitystä sillä perusteella, että se on muka niin erinomaisen hyvä. En ole kieltänyt, ettei se sitä voi olla. En minä sitä riittävästi tunnekaan.

Ed. Mäki: Kannatan ed. Mannerin tekemää ehdotusta, että asia lähetettäisiin perustuslakivaliokuntaan. Minun mielestäni herroilla Ingmanilla y. m. on tarkoitus vain saada estetyksi eduskunnassa tulemasta esille senluontoiset asiat, joista keisarilla ja suuriruhtinaalla on ollut aloteoikeus. En luule vää-