Sivu:Eduskunnan pöytäkirja 6.12.1917.pdf/19

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 383:1]rin käsittäväni prof. Ingmania, jos arvelen että hänen käsityksensä mukaan joutuisi tämä sellaiseen valtion komiteaan, kuin on ollut raamatunkäännöskomitea.

Puhemies: Täällä on ed. Manner ehdottanut, että asia lähetettäisiin perustuslakivaliokuntaan, ja sitä ehdotusta on kannatettu. Tämän johdosta minä tahdon huomauttaa, että nyt on kysymys ensiksi, päättäkö eduskunta käsitellä asian sillä tavoin, kuin keisarin ja suu.riruhtinaan esityksistä on säädetty, vaiko ei. Ja ennenkuin tästä on päätetty, ei tietysti voi tulla käsittelyn alaiseksi, lähetetäänkö se valiokuntaan.

Ed. Lohi: Käsitykseni mukaan herra puhemiehen käsitys on ollut aivan oikea, että eduskunta keisarin ja suuriruhtinaan vallan käyttäjänä voipi yksityisen tekemän aiotteen julistaa sellaiseksi alotteeksi, joka valtiopäiväjärjestyksen mukaan pitää olla keisarin ja suuriruhtinaan alote. Onko sitten pyrittävä siihen, että yksityiselle edustajalle annettaisiin oikeus tehdä alotteita perustuslakeja koskevista kysymyksistä? Täällä ovat muutamat puhujat viitanneet siihen, että sellainen ei olisi suotavaa, että aiotteet eivät tule tarpeellista valmistelua saamaan. Me olemme tänä päivänä lähettäneet valiokuntaan muun muassa hallituksen esityksen, jossa tarkoitetaan valtiopäiväjärjestyksen 29 §:n muuttamista sellaiseksi, että yksityisellä edustajalla tulisi olemaan oikeus perustuslainmuutosehdotusten tekemiseen. Nähdäkseni ei ole mitään laillista syytä estää tätä asiaa esilletulemasta. Mitä sitten tämän asian asialliseen puoleen tulee, siihen minun mielestäni on liian aikaista vielä kosketella, onko tällainen lainmuutos tarpeellinen vaiko ei, jota ed. Mannerin ehdotus tarkoittaa.


Ed. Väinö Jokinen: Ensimäisessä puheenvuorossaan ed. Ingman perusteli kielteistä kantaansa sillä, ettei yksityiselle edustajalle voi myöntää tällaisissa asioissa aloteoikeutta, koska silloin ei olisi taattua, että aiotteet tulevat hyvin valmistelluiksi. Myöhemmin hän on jo kahdessakin puheenvuorossa esittänyt, että ed. Mannerin esitys voi olla kuinka hyvä tahansa, mutta että se ei vaikuta asiaan. Tällaiseen keikaukseen hänellä on syytäkin. Olemmehan tänään saaneet kuulla, että eduskunnalle nyt jätetyt hallituksen esitykset ovat monissa suhteissa niin huonosti ja hutiloiden valmisteltuja, että hallituksen edustajan [s. 383:2]on täytynyt käydä täällä niitä anteeksi pyytelemässä.

Tosiasiallisena syynä siihen, että täällä ajetaan ed. Maunerin ehdotukseen nähden kielteistä kantaa, on käsittaäkseni se, että ei haluta päästää eduskuntaa tosiasiassa käyttämään sitä keisarin ja suuriruhtinaan valtaa, jonka se on päättänyt ottaa käytettäväkseen, vaan halutaan keinolla millä tahansa päästä siihen, että tätä valtaa käyttää yksinomaan jokin „hallitus”, tällä kertaa senaatti. Tässä on siis taaskin kysymys sellaisesta hiljaisesta ja vähittäin tapahtuvasta keisarin ja suuriruhtinaan vallan näpistelemisestä eduskunnalta, josta ed. Kuusinen eilen huomautti.

Ed. Kuusinen: Ed. Lohen lausunto jo sisälsi oikeastaan sen vastauksen ed. Ingmanille, jonka aioin sanoa. Nyt on selvinnyt lopulta, että ed. Ingmanin mielestä tässä on asiallisesti kysymys vain siitä, sallitaanko yksityisen edustajan tehdä alotteita perustuslakiasioissa ja muissa asioissa, joissa aloteoikeus ennen on kuulunut keisarille ja suuriruhtinaalle, siis antaako eduskunta nyt luvan siihen. Minä en olisi luullut, että täällä olisi ainoatakaan miestä, joka olisi tätä vastaan. Siinä istuu ed. Ingmanin likellä ed. Ståhlberg, joka perustuslakikomiteassa on hänkin ollut sitä mieltä, että edustajille pitäisi myöntää aloteoikeus perustuslakiasioissa. Kaikkein vanhoillisimmatkin herrat — eikö lie ollut vapaaherra Wredekin — olivat komiteassa samaa mieltä, vieläpä, että olisi saatava aioteoikeus hallitsijan taloudellisenkin lainsäädännön alalla jokaiselle yksityiselle edustajalle. Ed. Ingman yksinään ottaa sen kunnian, että tahtoisi tämän edustajilta kieltää.

Ed. Vuoristo: Ed. Ingmanin viimeisessä puheenvuorossa kävi selville, että tässä onkin kysymys jostain aika suuresta asiasta. Ed. Ingman nimittäin sanoi, että kysymys ei ole vain tästä asiasta, vaan päätös tarkoittaa vastaisuuttakin, yleensä sitä, salliiko eduskunta alotteitaan tällä tavoin eduskuntaesityksinä tehtävän, ja siis on tarkoitus pitkiksi ajoiksi kytkeä eduskunnan päätösvaltaa tässä asiassa ja antaa tämä aloteoikeus yksinomaan senaatin ja porvariston muodostaman hallituksen käsiin. Ed. Ingman tietysti aivan oikein laskee, että oikeisto saa tätä tietä aina haluamansa asiat esiin. Mutta vasemmistolla, ja vieläpä se tulee koskemaan keskustaakin, luultavasti ei tule hallituksessa aina olemaan niin paljon vaikutusvaltaa eikä ole hallitus