Siirry sisältöön

Sivu:Eduskunnan pöytäkirja 6.12.1917.pdf/3

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 367:1] Ed. Salin: Tahdon pöytäkirjaan merkittäväksi vastalauseeni porvariston tallaisesta edesvastuuttomasta politiikasta, että näin tärkeissä kysymyksissä esitetään asiapaperi tuollaisena yllätyksenä, ettei siihen eduskunnan suurella enemmistöllä ole ollut edes ennakolta tilaisuutta tutustua, ja että se sitten samanlaisena yllätyksenä naulataan kiinni ilman perusteluja, noin vain yhdellä vasaraniskulla. Pelkään sellaisesta politiikasta Suomen kansalle koituvan tulevaisuudessa aivan raskaita ja vaikeita seurauksia ja vieritän sen vuoksi edesvastuun tästä tämän syyntakeettoman ja edesvastuuttoman porvariston ja sen muodostaman hallituksen niskoille.

Ed. Hänninen-Walpas: Pyydän merkittäväksi, etten ole yhtynyt eduskunnan päätökseen.


Ed. Häkkinen: Pyydän myös merkittäväksi pöytäkirjaan, etten ole hyväksynyt eduskunnan päätöstä.

Ed. Juutilainen: Pyydän oikaista ed. Salinin väitteen.

Puhemies: Ed. Juutilainen, pyytäisin huomauttaa, että ollaan oikeutettuja panemaan vastalause, mutta keskustelua ei sen johdosta sallita.


Päiväjärjestyksessä olevat asiat:
1) Suomen hallitusmuotoa

koskeva hallituksen esitys n:o 1, joka viime istunnossa pantiin pöydälle, esitellään.

Puhemies: Puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähetettäväksi perustuslakivaliokuntaan.

Keskustelu:

Senaattori Talas: Kun hallitus on ollut tilaisuudessa jo muutamia päiviä sen jälkeen, kun se on toimeensa astunut, antamaan eduskunnalle 16 osittain varsin laajaa esitystä, niin on heti sanottava, että tämä on ollut mahdollista vain sen kautta, että edellinen hallitus oli nämä esitykset jo laatinut. Mitä erittäinkin tulee hallituksen 12 ensimäiseen esitykseen, jotka ovat esitetyt senaatissa sen toimituskunnan puolesta, jonka päällikkönä minulla on kunnia olla, tahdon mainita, että [s. 367:2]useimmat näistä esityksistä on alkuaan laatinut senaatin viime kevännä asettama perustuslakikomitea.

Minulla on mieluinen velvollisuus lausua tästä paikasta syvin tunnustukseni perustuslakikomitean herra puheenjohtajalle ja sen arvoisille jäsenille siitä harvinaisen etevästä ja tunnollisesta työstä, jonka he ovat komiteassa suorittaneet. Huolimatta siitä rajoitetusta ajasta, joka oli komitean käytettävänä, on sen onnistunut laatia ehdotuksia julkisen oikeutemme kehittämiseksi, joiden arvo ei riipu yksistään siitä, voiko aina asiallisesti asettua samalle kannalle kuin komitea. Niillekin, jotka useissa tärkeissä kohdin asettuvat toiselle pohjalle kuin komitea, on mahdollista komitean ehdotuksen puitteissa saada omat ehdotuksensa esille. Mitä erittäinkin hallitusmuotoehdotukseen tulee, niin valtiollisten tapahtumain nopeus oli ehtinyt saattaa komitean ehdotuksen eräässä suhteessa vanhentuneeksi jo ennenkuin sen pohjalla oli ehditty eduskunnalle jättää hallituksen esitys. Komitean ehdotus oli rakennettu sille edellytykselle että Suomi edelleenkin jäisi Venäjän valtakunnan yhteyteen. Nykyisen hallituksen tehtäväksi jäi sentähden tehdä ehdotukseen ne muutokset, jotka Suomen itsenäinen valtiollinen asema edellyttää. Sitä vastoin ei hallitus katsonut voivansa viivyttää tämän esityksen jättämistä eduskunnalle niin paljon kuin esityksen täydellinen asiallinen tarkastus olisi vaatinut. Siten ei ole ollut vältettävissä, että on eräitä ristiriitaisuuksia olemassa esityksen n:o 2 ja n:o 1 välillä, samoin kuin myös esityksen n:o 2 ja säännösten välillä hallituksen seuraavissa esityksissä.

Kun Suomen nuorelle tasavallalle on laadittava hallitusmuoto, on vallan luonnollista, että katse suuntautuu ulkomaille etsiäkseen sieltä sopivia malleja. Niin tärkeätä kuin onkin etsiä uusia ajatuksia, uusia valtiotoiminnan muotoja muualta, ei kuitenkaan saa unohtaa, että julkisessa oikeudessa historiallisen kehityksen katkaiseminen useimmiten osottautuu vieläkin turmiollisemmaksi kuin yksityisoikeudessa. On sitäpaitsi muistettava se yleisesti tunnustettu totuus, että mitään ihannevaltiomuotoa ei ole olemassa. Missä määrin valtiomuoto pystyy tarjoamaan kansalle paraimmat edellytykset onnelliselle kehitykselle, se ei riipu yksistään valtiomuodon laadusta, vaan siitä, missä määrin valtiomuodossa toteutetut periaatteet ovat sopusoinnussa kansan oikeustajunnan kanssa. Kun minä puolestani katson, että Suomen tuleva valtiosääntö on ra-