[s. 369:1] hyvin, että tämän hajoitusoikeuden syvän kansanvaltaisen merkityksen on Suomen kansalta kätkenyt se hajoitusoikeuden väärinkäyttö, jo[j]on Venäjän hallitus viime vuosikymmenenä teki itsensä syypääksi. Kun hajoitusoikeutta kerta toisensa perästä ja viimeksi viime kesänä käytettiin ei kansan todellisen tahdon selvillesaamiseksi vaan poliittisena aseena eduskuntaa vastaan, niin ei ole ihmeteltävää, että koko hajoitusoikeus on Suomen kansan silmissä kadottanut oikeutuksensa. On sentähden mahdollista, että veto-oikeus paremmin vastaa Suomen kansan toiveita. (Vasemmalta: Ei vastaa ollenkaan.) Veto-oikeutensa kautta, niinkuin se. on järjestetty hallituksen esityksessä n:o 2, ei presidentti voi tehdä eduskunnan työtä tyhjäksi. Hän voi ainoastaan estää sellaisten lakien voimaantulemisen, jotka eivät vastaa kansan oikeustajuntaa. (Vasemmalta: Mistä sen tietää?) Jos presidentti on erehtynyt ja kansa todella on eduskunnan hyväksymän lain puolella, niin tuo laki tulee uusien vaalien jälkeen voimaan. Ainoastaan ne, jotka uskovat, että kansa aina hyväksyy mitä eduskunta päättää, ainoastaan ne voivat väittää, että presidentin veto-oikeus tai hajoitusoikeus olisivat kansanvaltaisuuden periaatteita vastaan.
Kun minä puolestani olen vakuutettu siitä, että kansan enemmistö ei aina hyväksy kaikkia niitä lakeja, jotka eduskunta 3-vuotiskautenaan säätää, niin minä pitäisin tarpeellisena, että kansa tämän 3-vuotiskauden kestäessäkin voisi ilmoittaa tahtonsa. Se on minun mielestäni ja minun vakaumukseni mukaan kansanvaltaista, jota vastoin eduskunnan rajaton valta saattaa muuttua todelliseksi harvainvallaksi. (Vasemmalta: Lörpöttelyä!)
Esityksen n:o 2 mukaan kuuluu lainsäädäntövalta yksinomaan eduskunnalle. Kumminkin on esityksen 8 §:ssä myönnetty presidentille oikeus säätää niin kutsutuita taloudellisia asetuksia. Tämän presidentin oikeuden ei kumminkaan pitäisi peloittaa ketään. Kun näet hallituksen esityksessä eduskunnan esitysoikeuden laajentamisesta eduskunta saapi täyden aloteoikeuden myöskin taloudellisen lainsäädännön alalla, niin eduskunnalla on tilaisuus ottaa eduskuntalainsäädännön piiriin kaikki ne tähän saakka taloudelliseen lainsäädäntöön kuuluneet lakikysymykset, joissa eduskunta tahtoo itselleen pidättää ratkaisuoikeuden. Varmana voitanee pitää, ettei eduskunta halua taloudellista lainsäädäntöä kokonaisuudessaan. Taloudellinen lainsäädäntö on siksi laaja ja vaatii alituisesti muutoksia ja nopeita muutoksia, joten eduskunnalle kävisi aivan [s. 369:2]mahdottomaksi: sitä hallita. Yrityskin jo siihen suuntaan riistäisi eduskunnalta mahdollisuuden huolehtia varsinaisesta lainsäädännöstä.
Luulen osoittaneeni, että hallituksen esityksessä n:o 2 lainsäädäntövallan käyttäminen on järjestetty niin kansanvaltaisesti kuin suinkin. Samaa on myöskin sanottava hallitusvallan muodostamisesta saman esityksen mukaan. Kansanvaltaisempaa tapaa presidentin vaalia varten, kuin se, jota hallituksen esityksessä esitetään, ei voitane keksiä. Presidentti nojaa yhtä täydellisesti kansaan kuin edustajat — minä sanoisin: presidentti nojaa täydellisemminkin, sillä onhan tunnettua, että meillä edustajavaaleissa noudatetun suhteellisen vaalitavan johdosta edustajaksi saattaa tulla valituksi henkilö, jota ainoastaan pieni osa valitsijoista kannattaa. Ei ole sen vuoksi myöskään mitään kansanvaltaisia periaatteita vastaan sotivaa siinä, että presidentti määrää valtioneuvoston, kun kerran valtioneuvoston jäsenten tulee olla sellaisia, jotka nauttivat eduskunnan luottamusta. (Vasemmalta: Se on hassua!) Käytännössäkin käynee hyvin vaikeaksi ajan pitkään järjestää hallituskysymys niin, että eduskunta valitsee hallituksen jäsenet. Hallituksen esityksen mukaan on kahdenkertaiset takeet siitä, että valtioneuvoston täytyy nojata kansaan. Sanon: kahdenkertaiset, koska valtioneuvoston asettamiseen myötävaikuttavat kansan välittömillä vaaleilla valitsema presidentti ja eduskunta. Pidän erityisen tärkeänä, että valtioneuvosto täten aivan täydellisesti nojaa kansaan. Olen kyllä lujan hallitusvallan kannattaja, mutta olen vakuutettu siitä, että vain hallitus, joka nojaa kansaan, voipi ajan pitkään olla luja. Ja ainoastaan sellaisella hallituksella on siveellinen oikeus olla luja. Hallitus, joka ei nojaa kansaan, on pakotettu tukemaan asemaansa keinoilla, jotka ennemmin tai myöhemmin tekevät hallituksen aseman mahdottomaksi, kuten viime aikain esimerkki kylläkin on osoittanut.
Olen osoittanut, että hallituksen esitys n:o 2 on mitä täydellisimmin rakennettu kansanvaltaisille perusteille. (Vasemmalta: Ei ensinkään!) Uskonkin, että tässä eduskunnassa on sellaisia, jotka tulevat juuri tämän vuoksi, juuri esityksen kansanvaltaisuuden vuoksi sitä vastustamaan. Heille minä tahdon kumminkin sanoa, että me epäilemättä seisomme julkisessa oikeudessa uuden kehityskauden kynnyksellä. Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen vaikutus tulee tuntumaan muissakin valtioissa, ehkä selvimmin vasta rauhan tultua. Soi-
