Sivu:Elinan surma.djvu/29

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


uolevi
(kumartaa Elinalle, joka niiaa syvään).
Me lähdemme metsästämään.

uoti.
Kyllä kohta putoo teeret, Elina! Maljasi, Uolevi!

elina.
Hyi teitä! Te ette saa ampua niitä. Teeret ovat minun.

uoti.
(laittelee joustansa).
Kuka sen on sanonut? Ne ovat yhtä hyvin minunkin.

elina.
Ja sitten ne eivät enää tule takaisin.

uoti.
Siitä saat olla varma.

uolevi.

Minä tuon saaliini sinulle.

elina.
Niin — kuolleina.

(Uolevin ja Elinan puhelun aikana seuraavat rouvat mukana ja vaihtelevat sanoja semmoisia kuin:)
uolevi.

Tahdotko siis, että minä en niitä ampuisi?

r. kirves.

Äidin nimi oli Klaara —

elina.

Sinusta lienee yhdentekevä, mitä minä tahdon.

emäntä.

Isä oli Göran Frille Janakkalasta.