Sivu:Elinan surma.djvu/51

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


tunut — mutta nyt se on käynyt minulle tuskallisemmaksi kuin ennen. Minä tahdon rauhaa kirkon kanssa — itseni kanssa — rauhaa elävien ja kuolleitten kanssa.

rovasti.
Polvistu! Nöyrrytä mielesi! Ilmoita syntisi minulle, kirkon palvelijalle. (Äänettömyys.)

kurki.
Sitä minä en saata. Mutta minä ilmoitan muita syntejä, joista voitte ottaa kahdenkertaisen maksun. — Viimeisellä veronkantomatkallani sisämaassa, pakanallisten lappalaisten luona, poltin vihapäissäni parven naisia ja lapsia kotaansa muille varoitukseksi, sillä veronahat eivät olleet hyviä. Sittemmin olen huomannut, että kantomieheni ja Turun kauppiaat olivat salaa vaihtaneet ne huonoiksi.

rovasti.
Sen te teitte lain valvojana, ja se voi olla heille terveelliseksi kauhuksi, sillä kirkollakin on heiltä saamatta vuotuiset oravannahat. Ovathan he ainoastaan niskoittelevia pakanoita, siis kirkon armosta osattomia. Mutta olisihan voinut tapahtua, että joku heistä tai heidän lapsistaan olisi nauttinut kasteen siunausta; sentähden täytyy minun sakoittaa sinua. En voi kuitenkaan vaatia enempää kuin yhden tukholmalaisen kultarahan.

kurki
(ottaa kukkarostaan yhden kolikon).

rovasti.
Oh! — ihan oikea flanderilainen kultakolikko! Ne ovat harvinaisia näillä mailla. Turustako olette saanut tämän?