Sivu:Elinan surma.djvu/90

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


voitte luullakaan? — — Ah! tuossahan hän on. — Onnea sinulle, rakas lanko!

kurki
(ojentaa vitkastellen Kirstille kätensä. Hän näyttää kuohuvan vihasta).
Sinua ei — enää — odotettu — —

kirsti.
Sen uskon — siksipä tahdoinkin hämmästyttää sinua, rakas Klaus! (Tuskallinen äänettömyys. Kurki tuskin voi hillitä itseään.)

uoti.
Hitto, kuinka kaikki ovat nolon näköisiä! (Noutaa kaksi pikaria.) Tervetuloa, Kirsti neiti! — Teitte kauniisti, kun tulitte sisareni häihin. — Juokaa pohjaan — kuten minä. — Elinan onneksi!

kirsti.
Minä juon maljani pohjaan — — se tuntuu hyvältä matkan jälkeen. (Juo vitkaan ja tyynesti, Uoti ottaa kohteliaasti häneltä pikarin ja vie sen takaisin.)

elina
(pilkistää ovesta).
Mikä nyt on? — Miksi yht'äkkiä semmoinen hiljaisuus? — — Ah! sinä Kirsti! Saanhan sinutella sinua nyt, kun olemme tulleet sukulaisiksi. (Juoksee syleilemään Kirstiä.) Kuinka sanomattoman kiltisti teit, kun tulit, nyt minä olen niin iloinen — niin iloinen — koko eilispäivän juoksin vähänväliä ikkunaan — — Aatteles, nyt on jo »kolmas päivä» — — ja huomenna matkustamme Laukkoon — ja sinä tulet mukaan. Sinulla mahtaa olla hirveän ikävä siellä Vääksyssä! — — Voi sinä, hyvä, rakas, kiltti, kulta Kirsti, — minä iloitsen