[s. 6]minullen sitä kunnia, waicka kuinga harma pää ja wanha minä olen, ehkä minun pidäis istuman ainoastans yhdes louckasa, ja katzoman kuinga laita on; wieläkä muita enämbi meis kummia pitä tuleman.
Drengi, Ei.
Hobergin Äijä, Kukast waimoist pitä lasta kandaman?
Drengi Neitzy Maria.
Hobergin Äijä. Oh hoh! hän otta peräti korkiat kummat, kuka ties hän on tainut tiedusta muutamita spelajatkin, koska hän korkialle mene siinä toisesakin.
Drengi. Ja Trumslagarin pitä tuleman spelajax.
Hobergin äijä. Minä olisin aikonut kyllä tulla sinne, waicka kohta Pyhä Pietari ja meidän HErra tulewat kansa, koska hän on tehnyt minullen sen kunnian ja on kutzunut minun. Mutta koska trumslagari tule sinne, ajatelen ja ymmärtäin, sen kansa pitkäisen eli uckoisen jyristämisen, niin en minä ensingän tule, sanon minä selkiäst ulos, sillä minä oli neljätoistakymmendä päiwä sitte yhdes pidos, ja mennesäni kotia sieldä, kaswoi yxi pilwi taiwalle ja Trumslagari rupeis lyömän trumbun päälle, niin huikein että minä sen ylitzen
peljästyin, rupeisin juoxeman niin paljo
jo
