Sivu:Hobergin Äijäst.djvu/7

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 7]kuin minä woin, kotia päin, ja koska minä kerkisin porstuan owen, löi hän minun peräsäni trumbun kapulalla, ja löi senkautta toisen reisi luuni poicki minulda, josta minulla on wielä nyt suuri wirhi, sentähden en taida minä hänen tähtens tulla, sillä en taida minä hänen kansans yhten misäkän, ilman taidais hän paiskata minulda toisen reisilun poicki; sen tähden terwetä isändä ja kiitä händä sen kunnian edest kuin häne minulle tehnyt on, ja sano etten minä tälla kerta, taida tulla: mutta ongo se tawallinen että he sen kaldaisisa tiloisa andawat kumman lahjoja.

Dregi. O ja, jotka jotakin tahtowat itzestäns pitä.

Hobergin Äijä. Otta yhden lapion, mene sisälle yhten Puodin kusa laarit olit täysi saxan Dalereita, sano Drengilli, pidä tänne säckis, ja niin pistä hän yhden suuren lapion täyden saxan Dallereita säckin, ja sano Drengille, ongo se tawallinen? että he enämän andawat; kuin tämän on.

Drengi. Kyllä minä wielä enämmängin olen nähnyt annettawan, kuin tämä on.

Hobergin Äijä. En minäkän tahdo huo- non olla, otta lapion pistä jällens yhden

lapion täynäns saxan Dallereita Drengin

säckin