86
I. Muoto-oppi.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 116. Juuren poikkileikkaus, vähän suurennettu. Juurikarvoissa on vielä kiinni lukuisia maasta tarttuneita siruja. Keskessä keskusjänne.
keessä tiheänä juuren peitteenä. Herneillä esim. on laskettu neliömillimetrin alalla 232, maissilla 425 juurikarvaa. Täten suurenee juuren pinta, niin että ravinto imeytyy maasta mahdollisimman voimakkaasti. Vanhimmat juurikarvat kuolevat pois sitä mukaa kuin juuren kasvavassa etuosassa syntyy kärkihakuisesti (akropetal) uusia. Juurikarvojen soluseinä on ohut selluloosaketto, jonka uloin kalvo liimautuu. Täten käy juurikarvoille mahdolliseksi kiinteästi takertua maassa oleviin kappaleisiin.
Juurikarvoja tavataan myös juurakoissa (Equisetum, Coralliorrhiza).
Sammalilta ja sanikkaisten alkeisvarsikoilta (Vorkeim, Prothallium) juuret puuttuvat. Niillä on imueliminä juurtumahapsia (Rhizoide). Nämä syntyvät samalla tavalla kuin juurikarvat ja ovat rakenteeltaan usein aivan samanlaisia kuin ne;
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 117. Pääjuuri R ja ensi luokan juurihaaroja. C, C1 näiden kasvupisteet. P, P1 juurikarvat. Juurikarvat esiintyvät jonkin matkaa kasvupisteen takana.
