90
I. Muoto-oppi.
Vain hyvin harvoilla puukasveilla ei korkkia esiinny ensinkään (esim. Viscum) tai vasta monivuotisissa oksissa (Evonymus). Tavallisesti sitä muodostuu jo yksivuotiaissa oksissa loppukesästä, jolloin se muuttaa niiden alkujaan vihreän värin ruskeahkoksi. Korkki syntyy tavallisesti kuoren uloimmassa, päällyskettoon suorasta[...]n rajoittuvassa solukerroksessa (kuva 123, D), harvemmin (Salix, Sorbus) päällysketto itse muuttuu korkkijälleksi (kuva 123, A, B) tai tämä muodostuu päinvastoin syvemmissä kuorikerroksissa (Leguminosae, Larix). Kaikki korkkikerroksen ulkopuolella olevat solukot kuivuvat, koska ravinnon tuonti niihin lakkaa. Näitä korkin muodostumisen takia kuolleita solukoita, joissa voi olla mitä erilaisimpia solumuotoja, nimitetään kaarnaksi (Borke).
Ensi-ikäinen korkki, joka on syntynyt ulommissa kuorikerroksissa (tai päällysketossa), muodostaa useita vuosia oksien peitteen. Tällön se voi tulla sangen paksuksi (korkkitammi) ja erilaistua vuorotteleviksi tiheämmiksi ja löyhemmiksi kerroksiksi, kuten koivulla, josta nämä kerrokset voidaan kiskoa irti valkeina kalvoina. Muutamilla puilla tämä ensimmäinen korkki säilyy useita vuosia (Siperian kuusi, Abies
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 123. Korkin muodostuminen. A, B Scutellaria splendens. C Ulmus campestris. D Prunus padus. ph korkkijälsi. pd korkkikuori. k1 alkulimaa vielä sisältäviä korkkisoluja. k tavallisia korkkisoluja. Kuvassa A on korkin muodostuminen aivan alullaan ja tapahtuu päällyskettosoluissa, kuvassa D se tapahtuu kuoren uloimmassa kerroksessa; sen ulkopuolella ovat päällysketon solut vielä jokseenkin muuttumattomina.
