Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/106

Wikiaineistosta
Tämän sivun oikoluvussa oli ongelmia

92

I. Muoto-oppi.

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. 

Kuva 125. Sambucus racemosa. Korkkihuokosia.

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. 

Kuva 126. Betula alban korkkihuokosen poikkileikkaus. e päällysketto. s ilmarako, sen alla täytesoluja. Päällysketon alla korkinmuodostuminen jo alkanut pinnanmyötäisillä seinillä.

koon mahdolliseksi. Tällaisia ovat korkkihuokoset (Lenticelle, Rindenpor). Nämä ovat useimmiten pyöreähköjä, rajoittuneita kohtia (kuva 125), joissa korkkisolut eivät yhtenäisesti liity toisiinsa, vaan ovat soluvälien toisistaan erottamia. Tällöin korkkisoluja sanotaan täytesoluiksi (Füllzelle, kuva 126). Korkkihuokosia voi helpoimmin huomata yksivuotiaissa oksissa, joissa ne kesällä esiintyvät ruskeahkojen tai valkeahkojen täplien muotoisina; ne syntyvät aina ilmaraon alle. (kuva 126). Useissa puissa korkkihuokoset levenevät sikäli kuin varsi kasvaa paksuutta. Koivussa esim. ne ovat poikittaisten viirujen näköisiä. Kun korkkikerros on hyvin vahva (korkkitammi), korkkihuokoset muodostavat syviä, täytesolujen täyttämiä tiehyitä.

Johtosolukko (Leitungsgewebe, Gefässbündelgewebe) 58–62 §§.

58 §. Solujen välistä aineensiirtymistä helpottavat huomattavasti niiden seinissä olevat ohuemmat kohdat (huokoset j. n. e.). Mitä useampien soluseinien läpi aineiden on kuljettava, sitä vaikeampaa niiden