94
I. Muoto-oppi.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 127. Pinnanmyötäinen leikkaus Urtica dioican varren jällestä. (130/1)
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 128. Johtojänteiden synty Primulan kukkaperässä. g johtojänneaiheita. b nuoria niinisyitä.
Avonaisia johtojänteitä on kaksisirkkaisilla ja paljassiemenisillä, suljettuja yksisirkkaisilla ja sanikkaisilla.
Valmiin johtojänteen pysyvän solukon eri muodot jaetaan toimintansa ja muodostuksensa mukaan kahteen ryhmään: 1) putkilo-osaan (Hadrom, Vasalteil) ja 2) siiviläosaan (Leptom, Siebteil). Putkilo-osan soluseinät ovat yleensä puutuneet, siiviläosassa ne taas ovat selluloosaa. Putkilo-osassa kulkevat vesi ja siihen liuenneet aineet. Siiviläosan merkitys ei ole täysin selvä, mikä ilmenee siitä, mitä jo edellä (48 §) on mainittu siiviläputkista, jotka muodostavat sen tärkeimmän osan. Näiden osien välissä on avonaisissa johtojänteissä jälsi kapeana ohutseinäisten, riveissä olevien solujen muodostamana vyöhykkeenä (kuva 133).
60 §. Johtojänteen ainekset. Putkilo-osa on muodostunut: 1) putkiloista (Gefäss) ja vesi- eli putkisoluista (Tracheide); 2) puutylpystä (Holzparenchym) ja eräissä tapauksissa 3) puun jälsimäisistä soluista (Holzkambiformzelle). Siiviläosan taas muodostavat: 1) siiviläputket (Siebröhre) seurasoluineen, 2) nilatylppy (Leptomparenchym) ja 3) nilan jälsimäiset solut (Kambiformzelle). Tärkeimmät johtojänteen osat, joita ei milloinkaan puutu siitä, ovat 1) kohdassa mainitut. Niissä etupäässä tapahtuu äskenmainittujen aineiden kulku.
1. Putkilo-osan ainekset. Putkilot (Gefäss) ja vesisolut (Tracheide) ovat kuolleita muodostumia, jotka sisältävät vain vettä ja ilmaa (48 §, 1). Seinäpaksunnuksen laadun mukaan erotetaan rengas-, kierre-,
