B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
95
verkko-, porras- ja huokosputkiloita ja -vesisoluja (Ring-, Spiral-, Netz-, getüpfelter Gefäss, Tracheide). Rengas- ja kierreputkilot ovat ensimmäiset nuoressa johtojänteessä syntyvät putkilot. Niin kauan kuin nuori kasvinosa voimakkaasti pitenee, syntyy yhä edelleenkin vain näitä molempia putkilomuotoja, koska ainoastaan niiden heikosti paksunneet seinät voivat venyä; myöhemmin seuraa verkko- ja porras-, lopuksi huokosputkiloita. Seinän paksuneminen vaikuttaa, että vesijohtoputket tulevat kyllin lujiksi, joten ympäröivä solukko ei pääse puristamaan niitä kokoon. Seinän ohuempien paikkojen läpi taas vesi voi voi imeytyä sisään ja ulos. Paksuilla seinillään putkilot ja vesisolut lisäävät myös elinten lujuutta.
Mitä suurempi haihtuminen on, sitä suurempia vesimääriä täytyy kasvin voida kuljettaa ja sitä kehittyneemmät ovat johtojänteiden putkilot. Sitä vastoin vesikasvien vettä johtavat osat ovat suuressa määrin surkastuneet. Esim. Elodean yksi tai pari varren keskustassa syntyvää putkiloa häviävät myöhemmin, ja Ceratophyllumilla ei yleensä yhtään putkiloa edes synnykään. Tämä surkastuminen ei ymmärrettävistä syistä koske valkuaisaineita kuljettavia johtojänteen osia.
Puutylpyn (Holzparenchym) muodostavat jonkinverran pitkänomaiset, usein puutuneet tylppysolut, jotka ovat pitkittäisissä riveissä. Nämä osoittavat selvästi solujen syntyneen johtojänneaiheen pitkänomaisten solujen poikittain jakautuessa (kuva 157, D). Puutylpyn solut ovat eläviä, ne sisältävät useimmiten tärkkelystä ja niiden huokoset ovat pyöreitä tai pitkänpyöreitä; rengashuokosia ei niissä ole.
Puun jälsimäiset solut (Holzkambiformzelle) ovat muodoltaan samanlaisia kuin johtojänneaiheen pitkänomaiset solut, seinänsä laadulta ja sisällykseltään taas samanlaisia kuin puutylppysolut (kuva 157, G).
2. Siiviläosan ainekset. Siiviläputket (Siebröhre) ovat solusulautumia, jotka sisältävät valkuaisaineita sekä veteen liuennutta sokerja (48 §). Koppisiemenisillä seuraavat niitä aina seurasolut (Geleitzelle), jotka ovat siiviläputkisolujen sisarsoluja (kuva 96, B) ja syntyvät yhdessä näiden kanssa emosolun jakautuessa pitkittäin. Ne ovat hyvin pitkänomaisia, ahdasonteloisia, runsaasti alkulimaa sisältäviä, isotumaisia soluja, ja niiden seinässä on siiviläputken puolella huokosia, jotka sattuvat yhteen putken huokosten kanssa.
Nilatylpyn (Leptomparenchym) solut ovat ohutseinäisiä, puutumattomia, alkulimarikkaita ja sisältävät etenkin typettömiä aineita
