B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
97
kuitenkin olemassa varteen jääviäkin (stammeigen) johtojänteitä, jotka eivät ole lehdistä tulevien jänteiden jatkeita.
Tapa, miten johtojänteet varressa kulkevat, on hyvin monenlainen. Yleensä erotetaan siinä seuraavat muodot:
a. Jokaisesta lehdestä suurehkoissa joukoin vierekkäin lähtevät jänteet lähenevät ensiksi varren keskustaa, kääntyvät sitten täältä taas ulospäin, kulkevat vähitellen oheten alaspäin ja yhtyvät vasta alhaalla kasvin tyviosassa osittain toisiinsa. Kun tällainen varsi leikataan poikki, jänteet näkyvät hujan hajan sirottuneina, suuremmat lähempänä keskustaa (kuvat 129, A, 130). Tämä muoto on yleisin yksisirkkaisilla tavattavista. Heinillä johtojänteet kulkevat yhdensuuntaisesti varren pitkissä nivelväleissä ja yhtyvät toisiinsa nivelissä.
b. Jänteet, joita jokaisesta lehdestä lähtee pienehkö määrä, kääntyvät heti varteen tultuaan alaspäin, kulkevat sitten kaikki keskenään yhdensuuntaisesti ja jokseenkin yhtä pitkän matkan päässä keskustasta kautta varren sekä haarautuvat ja yhtyvät toisiinsa etenkin varren nivelten kohdalla. Tällaisen varren poikkileikkauksessa nähdään siis kaikkien jänteiden sijaitsevan varren ympärystän kanssa jokseenkin yhdensuuntaisessa kehässä, joka erottaa muun solukon kahteen osaan, ytimeen (Mark) ja ensi-ikäiseen kuoreen (primäre Rinde,
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 130. Maissin (Zea mays) varren poikkileikkaus. Johtojänteet ovat sirottuneina hajalleen.
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 131. Erään Delphinium-lajin onton varren poikkileikkaus. Johtojänteet ovat järjestyneet kehään.
