B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
99
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 133. Ranunculus repensin lonkeron johtojänteen poikkileikkaus. s kierrevesisoluja. m rengashuokosellisia putkiloita. e jälsi. v siiviläputkia. vg vahvikesolujen muodostama tuppi. (180/1)
den jälsi on, kuten jo on mainittu, putkilo-osan ja siiviläosan välissä erottaen ne toisistaan.
Putkilo-osassa ovat rengas- ja kierreputkilot siinä osassa, joka on kauempana siiviläosasta, verkko- ja huokosputkilot taas lähempänä siiviläosaa. Nämä viimeksimainitut putkilomuodot ovat aina laajimmat putkilo-osan kaikista aineksista (vrt. kuvat 133, 134). Putkilo-osan kehitys jatkuu johtojänteen keskustaa kohti, joten nuorimmat osat ovat jänteessä sisinnä, jällen luona. Muutoin on se tapa, miten putkilo-osan eri ainekset ovat asettuneet, tavattoman vaihteleva. Useilla yksisirkkaisilla muodostuu vanhimpien (primääristen, ensi-ikäisten) putkiloiden hajoamisen johdosta putkilo-osan varren keskustaa lähinnä olevissa osissa soluvälitiehyt (kuva 134).
b. Kaksinilaiset (bikollateral) ovat johtojänteet, jos niissä on, paitsi tavanmukaista ulkopuolella olevaa siiviläosaa, toinenkin siiviläosa johtojänteen sisäpuolella. Tällaisia on Cucurbitaceae- ja Solanaceae-heimoissa.
c. Samakeskiset (konzentrisch) johtojänteet. Näissä on toinen jänteen osista aina jänteen keskustassa, toinen ympäröi sitä renkaan tavoin. Keskisenä osana on joko siiviläosa, puukehäinen (perihadro-
