102
I. Muoto-oppi.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 137. Acorus calamuksen juuren keskuslieriön poikkileikkaus. g putkilo-osa. ph siiviläosa. p lieriöketto. s sisäketto; sen ulkopuolella kuori.
yhtyneet keskusjänteeksi (kuvat 116, 137), jossa putkilo- ja siiviläosat ovat erillään kehässä keskenään vuorotellen (kuva 137).
Putkilo- ja siiviläosien välit täyttää yhdistyssolukko (Verbindungsgewebe), joka useimmiten on perussolukon luontoista. Putkilo-osien luvun mukaan erotetaan kaksi-, kolmi-, neli- ja monikimppuisia (di-, tri-, tetr-, polyarch) juuria (kuva 137). Jokaisessa putkilo-osassa ovat uloimmat putkilot rengasmaisesti tai kierteisesti paksunneet, ja kehitys jatkuu näissä, kuten kuvasta 137 voi nähdä, ulkoa sisäänpäin. (Kuvassa eivät sisimmät, suuret putkilot ole vielä valmiit.) Myöhemmin syntyvät putkilot voivat keskustassa koskettaa toisiinsa, jolloin keskessä on tavallisesti erittäin laaja putkilo (kuva 138). Mutta milloin putkilot eivät ulotu keskustaan asti (kuva 137), sanotaan siihen jäävää, useimmiten perussolukon luontoista solukkoa ytimeksi (Mark). Tämä solukko samoin kuin yhdistyssolukkokin voi kuitenkin olla puutunutkin. Juuren keskusjänne ei siis ole suorastaan verrattavissa varressa
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 138. Allium ascalonicum. Juuren johtojänne. s sisäketto. d läpäisysolu. p lieriöketto. g suuri, keskinen putkilo.
