Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/117

Wikiaineistosta
Tämän sivun oikoluvussa oli ongelmia

B. Oppi kasvien sisärakenteesta.

103

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun.

Kuva 139. Kaavakuva vaahteran itukasvin alkiovarren ja alkiojuuren johtojänteiden yhtymisestä. Alkiovarren johtojänteet (suorat viivat) jakautuvat h:n kohdalla putkilo-osaksi (aaltoviivat) ja siiviläosaksi (pisteviivat). r:n luona yhtyvät putkilo-osat parittain siiviläosien välissä kulkeviksi jänteiksi.

tavattaviin jänteisiin, siinä kun on useita putkilo- ja siiviläosia.

Kaksisirkkaisten juurissa on putkilo-osien luku pieni, useimmiten 2, 3, 4, harvoin 58; yksisirkkaisilla se taas on tavallisesti sangen suuri. Keskusjänteen uloin kerros, jota sanotaan lieriöketoksi (Perikambium, Perizykel, kuva 137), pysyy hyvin kauan kasvusolukon luontoisena. Lieriöketossa syntyvät juurihaarojen aiheet, melkein aina putkilo-osien kohdalla, joten ainakin aluksi on yhtä monta juurihaarariviä juuressa kuin keskusjänteessä on putkilo-osia.

Varren ja juuren johtojänteet ovat, niin erilainen kuin niiden rakenne onkin, yhteydessä keskenään. Esimerkin tämän yhteyden laadusta osoittaa kuva 139, joka kaavamaisesti esittää niiden liittymisen toisiinsa kaksisirkkaisella kasvilla.

Vahvikesolukko (mechanisches Gewebe) 63, 64 §§.

63 §. Vahvikesolukot. Kasvin kiinteys ja lujuus riippuu suurimmaksi osaksi yksityisten solujen seinien lujuudesta. Kuta vahvemmat nämä ovat, sitä lujempi on koko kasvi. Mutta jo pintapuolinenkin kasvin rakenteen tarkastelu osoittaa, ettei lujuus ole vielä sillä saavutettu, että kasvin kaikkien solujen seinät olisivat samanverran paksunneet. Lehti esim. on muodostunut melko pehmeästä solukosta, mutta sitä pitävät jäykkänä siinä kulkevat suonet. Kuten meidän omassa ruumiissamme on luuranko, joka tukee kokonaisuutta, tapaamme kasveissakin erityisiä solukoita, jotka ilmeisesti ovat lujempirakenteisia kuin muut ja jotka kasvin ruumiin työnjaossa ovat saaneet tämän tukemisen tehtäväksensä. Näitä solukoita sanotaan vahvike-, tuki- eli mekaanisiksi solukoiksi. Niiden soluille ovat ominaisia voimakkaasti paksunneet seinät. Usein niistä niiden valmistuttua alkulimainen sisällys puuttuu kokonaan. Niiden koko elämä ja kehitys ovat siis olleet