B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
107
selkoa. He sanovat, että lieriön taivutuskestävyyttä voidaan lisätä vahvistamalla pintaosia. Yksinkertainen tarkastelu opettaa meidät ymmärtämään tämän. Kuvittelemme mielessämme vaakasuoran puuparrun, joka on tuettu molemmista päistään ja jonka keskikohdalle on asetettu raskas paino. Parru notkuu jonkinverran, sen yläpuoli jossakin määrin lyhenee, alapuoli pitenee. Näiden välillä on »neutraali» pinta, jonka pituus ei taipumisesta muutu. Ylä- ja alapinta siis etupäässä joutuvat taipumisessa koetukselle. Jos on tehtävä taivutusta kestävä parru käyttämällä mahdollisimman vähän ainetta, saattaa sisustalle antaa keveämmän rakenteen kuin pintaosille. Tämän periaatteen mukaan on rautatiekisko rakennettu. Se saattaisi olla kauttaaltaan yhtä paksu, mutta kun sen on kestettävä taivutusta vain yhteen suuntaan, se olisi turhaa, joten se valetaan sellaiseksi kuin kuvasta 142 näkyy. Sellaiset |—|-rautarakenteet ovat hyvin tavallisia. Yhdistämällä useita |—|-rautoja saadaan useampiin suuntiin taivutuskestävä rakennelma (kuva 143), ja jos ajattelemme, että kuvassa |—|-rautojen paksummat pinnat, n. s. laipat, sulavat yhteen, järjestyvät lujemmat osat putkeksi. Kokemus myös todistaa, että on paljoa vaikeampi taivuttaa esim. rautaputkea kuin täyteistä rautatankoa, jolla on sama metallimassa. Jos siis on rakennettava taivutuskestävä lieriö säästämällä vahvaa ainetta, tämä on sijoitettava uloimpiin osiin. Tämän seikan tapaamme toteutuneena ruohomaisissa varsissa, joiden päämassa on muodostunut ohutseinäisistä soluista ja joissa vahvikesolukon järkiperäinen sijoitus on tärkeä.
Vahvikesolukkona näissä tavataan osaksi niinisyitä, osaksi paksusoppisia soluja. Kuvassa 144 on esimerkkeinä muutamia kaavamaisesti esitettyjä poikkileikkauksia. Vahvikesolukko on niissä piirretty mustaksi. Kuviossa A näemme |—|-rautaperiaatteen yksinkertaisesti toteutuneena, siinä kun on paksusoppikimppuja sijoittunut lähelle pintaa parittain ja vastakkain varren keskustan ollessa ontto. B:ssä on suuri joukko johtojänteitä hajallaan kautta varren. Nämä vaikuttavat jonkinverran vahvistavasti puuseinäisillä putkiloillansa, mutta vahvimman tuen antavat ne 24 niinisyyjännettä, joiden paikka on lähellä kehää. C:n kohdalla on kaislan hyvin löyhärakenteinen varsi; se on ontto ja siinä on sitä paitsi ilmalla täyttyneitä onteloita; näiden välissä ovat johtojänteet, joilla jokaisella on sekä sisä- että ulkosivullaan niinisyytuppi. Tällaista |—|-rautaa vastaa aina samanlainen toisella
