B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
109
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 145. Kasvinosien lujittuminen vahvikesolukon avulla. 1 poikkileikkaus Phormium tenaxin lehdestä, esimerkkinä taivutusta kestävästä elimestä. 2 poikkileikkaus juuresta, esimerkkinä vetoa kestävästä elimestä. s vahvikesolukkoa (niinisyyjänteitä). g vihreää lehtitylppyä. h yläpinnan alaketto. w lehdessä olevia onteloita. (Vahvikesolukko on piirretty tummaksi.)
min eri säikeet ovat toisiinsa yhdistetyt. Juuressa vetokestävyys johtuu siitä, että vahvikesolukko on sijoittunut yhtenäiseksi jänteeksi keskustaan, n. s. keskuslieriöön (kuva 145, 2). Vahvistavina aineksina ovat tällöin johtojänteiden puutuneet putkilot ja solut sekä näiden ohella myös yhdistyssolukon ja ytimen puutuneet solut.
Opettavainen rakenne on eräiden palmujen ilmajuurilla, jotka varren alimmasta osasta kasvavat jokseenkin kohtisuoraan alaspäin, n. s. pönkkäjuurilla. Tuulessa niiden vetokestävyys, kuten juurissa yleensä, joutuu koetukselle, suojapuolella niitä, kuten varttakin, uhkaa taipamisen vaara vinosti ylhäältäpäin tulevan painon vaikutuksesta. Näille juurille asetettu kaksinainen vaatimus — niiden kun pitäisi olla sekä taivutus- että vetokestäviä — toteutuu siten, että niissä on paitsi tavallista keskuslieriötä, josta ne saavat vetokestävyyttä, lähempänä pintaa niinisyylieriö, joka vastustaa taipumista.
c. Lehdet kun ovat litteitä elimiä, ne enimmäkseen ovat alttiina taivutukselle. Tämän mukaisesti lehden pintaosat ovat lujempirakenteiset kuin sisäiset, jotka usein ovat hyvin löyhärakenteiset. Päällysketon soluissa on vahvasti paksunneet ulkoseinät. Vahvikesolukkona on niinisyitä, joko erillisinä ja useimmiten vastakkaisina jänteinä heti ylä- ja alapinnan päällyskettojen sisäpuolella, niin kuin H-rautaperiaate vaatii, tahi perifeerisinä vahvikekerroksina johtojänteen kummallakin puolella, lehden keskustassa varsinkin siiviläosan vieressä, joka on löyhärakenteisempaa (kuva 145, 1). — Lehden reuna joutuu helposti repeytymiselle alttiiksi, milloin sen anatominen rakenne ei ole esteenä. Sen näkee selvästi esim. banaanikasvista, jonka lehdet tuuli repii kohtisuorasti suurta keskisuonta vastaan, niin että ne ovat vallan repaleisen näköisiä. Tavallisesti vahvistavat reunaa niinisyyt tai paksusoppiset solut, samoin kuin pallesauma estää lippua repeytymästä tuulessa.
d. Kukat ja hedelmät. Kukan pienissä, lyhytikäisissä elimissä ei
