110
I. Muoto-oppi.
esiinny mainittavia vahvikesolukkoja. Sitä vastoin on asianmukaisty että niitä on hedelmän seinissä, tämä kun — kuten pähkinässä — pitkät ajat suojellen ympäröi siementä, samoin siemenkuoressa, milloin se on alkion ainoana suojana, kuten on laita kotahedelmien siemenissä, jotka varisevat varhain. Näissä kasvinosissa vahvikesolukko on muodostunut kivisoluista. Asettumalla moneen tiiviiseen kerrokseen ne voivat luoda kovia kuoria, kuten luumun hedelmäseinän »kivi» ja pavun luja siemenkuori (kuva 146).
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 146. Pavun (Phaseolus vulvaris) siemenkuoren poikkileikkaus. o päällysketto, joka on muodostunut lieriömäisistä kivisoluista, joiden seinät (paitsi sisäseinä ja sitä lähinnä olevat sivuseinien osa) ovat hyvin voimakkaasti paksunneet. 1–1 n. s. »valojuova», joka johtuu siitä, että seinässä on valoa eri lailla taittavia kerroksia. k solukerros, jossa kokonaan kettoaineen sisässä olevia kiteitä. s, t, u kuoren varsinaisesti vettä imevä sisempi osa.
65 §. Perussolukko, jolla ymmärretään kaikkia niitä solukkoja, jotka eivät kuulu pinta-, johto- eikä vahvikesolukkoon, on yleensä lukuisten, pienten soluvälien halkomaa tylppysolukkoa. Sen solut ovat eläviä, verraten ohutseinäisiä, ja niissä on pieniä, pyöreitä huokosia. Niissä tapahtuu erilaisia ravitsemistoimintoja. Niissä soluissa, joihin valo pääsee vaikuttamaan, on useimmiten lehtivihreähiukkasia. Niissä elimissä, jotka ovat vararavintosäiliöitä (mukulat, sipulit, siemenet y. m.), perussolukko on suurisoluista, ja sen solut sisältävät runsaasti tärkkelystä, valkuaisjyväsiä tai rasvaa. Voimakkaasti kehittynyt ja mehevä on perussolukko mehikasvien (Aloë, Cactus y. m., 78 §) sisäosissa. Monella kasvilla ovat eräät perussolukon solut käyttökelvottomien eritteiden varastopaikkoja. Tällaiset aineet, kuten öljyt (Zingiberaceae, Piperaceae, Lauraceae), parkkiaineet, pihka y. m. eivät nim. aina keräänny soluväleihin (siv. 71, 72). Kalsiumoksalaattikin kerääntyy usein erityisiin soluihin tai soluriveihin; samoin on useiden alkaloidienkin paikka määrätty. Usein nämä solut ovat putkimaisia ja niiden seinä korkkiutunut.
