B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
113
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 149. Osa Scabiosa ucrainican yhtäläispintaisen lehden poikkileikkausta.
tuussuunta on kohtisuorassa pintaa vastaan, vaikuttaa, että niistä yhteyttämistuotteet voivat paljoa helpommin johtua pois, kuin jos lehden yläpinnalla sijaitsisi päällekkäin useita kerroksia litteitä soluja.
Hohkatylpyn solut sen sijaan ovat muodoltaan säännöttömiä, usein pinnaltaan mutkikkaita. Niiden soluvälit ovat avarat, ja lehtivihreähiukkasia on vähemmän kuin pylvästylpyssä (kuva 148). Senpä takia lehden yläpinta näyttää paljaallakin silmällä tummemmalta kuin alapinta. Suuret ilmaontelot osoittavat, että hohkatylpyssä voi tapahtua vilkas kaasujenvaihto (hiilihappoa, happea, vettä) kasvin sisäosien ja ympäröivän ilman välillä.
Eräissä lehdissä, joissa ei voi huomata selvää eroa ylä- ja alapinnan välillä — yhtäläispintaiset (isolateral) lehdet —, on pylvästylppy levinnyt yli koko lehden ympärystän (kuva 149), jota vastoin lehden keskiosassa on joko vähitellen höllenevä (useat palmut, heinät, Crassula) tai erityinen lehtivihreätön solukko (Aloë, useat heinät).
Usein (mänty, vuokko, Calamagrostis, eri saniaislajit y. m.) esiintyy yhteyttävissä soluissa seinäpoimuja, jotka harjuina pistävät solun sisään siten suurentaen seinän pintaa, niin että useammat viherhiukkaset saavat solussa tilaa.
Pylvästylpyssä muodostuneet yhteyttämistuotteet on tietenkin johdettava siitä pois. Voi helposti havaita, kuinka toiselta puolen pylvästylppysolukimppuja on suppilomaisesti laajenneiden jalustasolujen (Sammelzelle) päällä (kuva 148), ja kuinka toiselta puolen hohkatylpyn solut ovat välittäjinä johtamassa yhteyttämistuotteita jalustasoluista johtojänteisiin.
69 §. Toisikäinen paksuuskasvu. Niin kauan kuin nuoren elimen solujen jakautuminen jatkuu alkeiskasvusolukossa, puhutaan elimen ensi-ikäisestä paksuuskasvusta. Sen vastakohta on toisikäinen paksuus-
Kasvioppi — 8
