114
I. Muoto-oppi.
kasvu, joka alkaa silloin, kun vanhempien, suurin piirtein jo täysin kehittyneiden elinten uusien solujen muodostuminen jatkuu erityisessä kasvusolukossa. Esimerkkinä sellaisesta on jo mainittu korkin muodostuminen (56 §). Seuraavassa selvitetään lähemmin johtojänteisiin liittyvää toisikäistä paksuuskasvua.
70 §. Varsien paksuuskasvu. Edellä jo on mainittu, että johtojänteet muodostuvat johtojänneaiheen soluista sekä että yksisirkkaisten varressa kaikki aiheen solut muuttuvat johtojänteen putkilo- ja siiviläosan eri aineksiksi, kun taas kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten varressa osa niistä pysyy jatkuvasti kehityskykyisinä muodostaen putkilo- ja siiviläosan välissä olevan jällen. Tästä johtuu, että viimeksimainittujen kasvien varret kasvavat toisikäisesti paksuutta, mitä yksisirkkaisten varret eivät yleensä tee. Yksisirkkaistenkin kasvien varret voivat kuitenkin kasvaa paksuutta; sen huomaa heti ajatellessaan hennosta taimesta kehittynyttä paksua palmun vartta. Tällainen paksuuskasvu johtuu itse perussolukon solujen jakautumisesta ja solujen suurenemisesta, sillä vaikk’eivät nuo solut enää olekaan alkuperäisten kasvusolukon solujen muotoisia eivätkä ominaisuuksiltaan niiden kaltaisia, ne ovat kuitenkin jossakin määrin säilyttäneet niille ominaisen jakautumis- ja jatkuvan erilaistumiskyvyn. Yksisirkkaisten paksuuskasvu on kuitenkin kaksisirkkaisten puukasvien paksuuskasvuun verrattuna vähäpätöistä, mutta niinpä myös niiden suurimpien edustajien, palmujen, latvus ja lehvistö on paljoa pienempi kuin viimeksimainittujen, esim. meikäläisten puiden.
Kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten johtojänteet ovat, kuten aikaisemmin on mainittu, järjestyneet siten, että ne varren poikkileikkauksessa näkyvät kehässä (kuva 131, 151). Niiden sisäpuolella on ydin, ulkopuolella kuori ja niiden välissä ydinsäteet. Jokaisessa on putkilo- ja siiviläosan välissä jälsi (kuvat 133, 152). Jälsi on poikkileikkauksessa helposti tunnettavissa solujensa säännöllisestä muodosta ja asemasta. Ne ovat enemmän tai vähemmän suorakaiteen muotoisia ja järjestyneet sekä säteittäisiin että pinnanmyötäisiin riveihin. Kukin jänne suurenee varren säteen suunnassa sen johdosta, että sen jälsiosasta syntyy sekä putkilo- että siiviläosaan uusia solukkoaineksia. — Jällen toimintaa selittää kuva 150. Siitä voi nähdä, kuinka yhden (valkeaksi piirretyn) solun jakautuessa vuorotellen ulos- ja sisäänpäin syntyy uusia soluja, ja keskelle jää sellainen solu, joka yhä edelleen jakautumiskykyinen. Johtojänteiden välisten perussolukon osien, ensi-
