B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
123
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 161. Rhamnus frangulan puun poikkileikkaus. g vuosiluston raja. Siitä alaspäin ahdasputkiloista kesäpuuta; ylöspäin seuraavan vuoden kevätpuuta, jossa laajoja putkiloita v.
toikkoinen, näkee vesisolujen koon pienenevän varren kehään päin; kuvassa näkyy myös joitakin pihkatiehyitä, nekin jällen muodostamia. Ydinsäteitä on runsaasti, ja ne ovat hyvin kapeat, ainoastaan yhden solurivin muodostamat. — Lehtipuiden kevät- ja kesäpuun eroavaisuus näkyy selvimmin putkiloiden koosta; kevätpuun putkilot ovat kesäpuun putkiloita laajemmat. Pienempiä putkisoluja on hajallaan kaikkialla. Pääosan muodostavat solut, joista ei poikkileikkauksen perusteella voi päät[...]ää, ovatko ne tylppysoluja vai puusyitä. Säteen suuntaiset ydinsäteet ovat kapeat; kuvassa näkyy myös leveä, lukuisten pitkien solujen säteen suuntaan muodostama ydinsäde. Verrattakoon tähän erään toisen lehtipuun puun poikkileikkausta (kuva 161).
Puun vuosittainen kasvaminen vastaa kasvin tarvetta laajentaa sekä vettä johtavia että vahvikkeenluontoisia osiaan, koskapa latvus vuosittain keväällä suurenee.
Useiden puiden (Fagus, Betula, Populus) puu voi säilyttää aineksensa pysyväisesti elävinä, vaikka se tulisi vanhaksikin. Toisissa puissa (Pinus) voi sen sijaan huomata joskus hyvinkin silmiinpistävän eron puun vanhimpien, sisimpien (sydänpuu, Kernholz) ja nuorempien, ulompien (manto, pintapuu, Splint) osien välillä. Tämä johtuu muutoksista, jotka vuosien vieriessä tapahtuvat jo kauan valmiina olleen puun aineksissa. Sydänpuussa ovat kaikki puutylppy- ja ydinsädesolut kuolleet. Sen lisäksi on sydänpuun värikin puuväriaineiden
