126
I. Muoto-oppi.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 165. Lehmuksen puun tangentin suuntainen leikkaus. m huokosputkiloita. t putkisoluja. l puusyitä. p puutylppysoluja. rr ydinsäde.
pysoluista muodostuneita. Jotkut ydinsäteet ulottuvat ytimeen saakka. Nämä ovat ensiikäisten ydinsäteiden tähteitä. Useimmat kulkevat vain lyhyen matkan ytimen ja kuoren välillä; osan niistä on muodostanut jännejälsi, osan jännevälijälsi. Ydinsäteiden lisäksi näkyvät kuvassa 165 vahvemmin suurennettuina lehtipuiden puun muut luonteenomaiset osat: putkilot, putkisolut (vesisolut), tylppy- ja suippusolut.
Toisikäinen kuori (sekundäre Rinde). Jällen ulospäin muodostama solukko ei tule läheskään yhtä mahtavaksi kuin puu. Sc on muodostunut siiviläputkista seurasoluineen, nilan jälsimäisistä soluista, nilatylpystä, usein myös niinisyistä. Näihin jännejällen muodostamiin aineksiin liittyy vielä jännevälijällestä syntynyttä ydinsäteiden tylppysolukkoa. Joskus ovat niinisyyt kerroksissa, joita voi kiskoa irti pitkinä, yhtenäisinä liuskareina (lehmus). Vuosilustoja ei muodostu.
71 §. Juurien paksuuskasvu. Juuressa on, kuten aikaisemmin olemme nähneet, samanlaisia jännemäisiä muodostumia kuin ne, jotka varressa muodostavat johtojänteiden putkilo- ja siiviläosan, mutta ne eivät ole juuressa yhtyneet parittain johtojänteiksi, vaan ovat vierekkäin, yhdistyssolukon toisistaan eroftamina (kuvat 137, 138). Keskisen johtojänteen voi tällöin sanoa muodostuneen useista putkilo- ja siiviläosista. Yhdistyssolukossa syntyy jälsi; se on, kuten kuvasta 166, A näkyy, aluksi aaltoviiva, joka kulkee putkilo-osan ulko- ja siiviläosan sisäpuolitse, mutta saa pian ympyrän muodon, koska toisikäisen puun muodostuminen on juuri siiviläosien sisäpuolella erittäin vilkasta (kuva 166, B). Vihdoin paksuuskasvu jatkuu samalla tavoin kuin varressa.
Puukasvien vanhan juuren rakenne on oleellisesti samanlainen kuin varren. Tarkastettaessa yksityiskohtaisesti poikkileikkausta huomataan kuitenkin, ettei juuressa ole ydintä.
72 §. Tavanmukaisesta poikkeavia paksuuskasvumuotoja. Useiden kasvien paksuuskasvu eroaa 69–71 §§ selitetystä yleisestä tavasta.
