1 §. Kasviopin jako. Kasvioppi (Botanik) jakaantuu seuraaviin pääosiin:
I. Kasvimorfologia, kasvien muoto-oppi. Tähän luetaan sekä oppi kasvien ulkoelimistä l. elinoppi (organologia) että oppi niiden sisärakenteesta l. rakenneoppi (anatomia) ja kehityksestä, kehitysoppi. Tähän viimeksimainittuun taas kuuluvat yksilön kehitysoppi (ontogenia), oppi kasviyksilön ja sen osien kehityksestä sellaisena kuin se meidän päivinämme tapahtuu, ja sukukehitysoppi (fylogenia), jolla tarkoitetaan esitystä nyt elävien kasvien todennäköisestä kehityksestä ennen eläneistä.
II. Kasvifysiologia, oppi kasvien elontoiminnoista. Tässä erotetaan tavallisesti kaksi pääsuuntaa: kokeellinen fysiologia, joka kokeilemalla koettaa tutkia kasvien elinilmiöiden ehtoja, ja biologia, joka luonnosta tehtyjen havaintojen avulla pyrkii käsittämään niitä. (Biologia-nimitystä käytetään myös elämänopista yleensä.)
III. Kasvisystematiikka, joka selittelee eri kasvimuotojen välisiä yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia sekä ryhmittää kasvit järjestelmään (System). Kasvisystematiikka perustuu niin ollen morfologiaan. Siihen kuuluu myös kasvipaleontologia, oppi muinaismaailman kasveista, joista on maan sisässä säilynyt meidän päiviimme asti jätteitä, joista voidaan tehdä tärkeitä johtopäätöksiä taivaankappaleemme kasvikunnan kehityksestä.
Kasvisystematiikkaa sanotaan joskus erityiskasviopiksi (spezielle Botanik), koska se selvittelee erityisiä kasvimuotoja, vastakohtana kasvimorfologialle ja -fysiologialle, joita taas nimitetään yleiseksi
