II. Oppi kasvien elontoiminnoista.
139
kuin solunesteellä, se kun pyrkii laajentamaan tilavuuttaan. Ulkopuolinen solukko sitä vastoin on vaikutukseltansa joustavasti pingoittuneen soluseinän kaltainen siinä suhteessa, että se ydinlieriön vaikutuksesta venyy varsinaista pituuttaan pitemmäksi. Tämä jännitys vaikuttaa selvästi koko elimeen samalla tavalla lujentavasti kuin nestejännitys yksityiseen soluun.
Solukkojännityksen olemassaolon voi hyvin helposti osoittaa leikkaamalla jännittyneestä versosta tahi lehtiruodista (Helianthus, Lappa, Rheum) liuskan ulkosolukkoa ja irroittamalla ytimen. Ulkosolukko kutistuu heti lyhyemmäksi, mutta ydin venyy pitemmäksi kuin mitä ne olivat ollessaan toistensa yhteydessä versossa. Jos käytetty versonkappale on 50 cm:n pituinen, niin ulkosolukko vetäytyy kokoon esim. 48 cm:ksi, mutta ydin pitenee nopeasti 55–60 cm:ksi. Koskemattoman verson luonnollinen tila on siis ytimen laajenemispyrkimyksen ja ulkosolukkojen supistumispyrkimyksen välinen tasapainoasema. Myöskin yksinkertaisesti halkaistussa tuoreessa versossa (Taraxacum officinale) tulee tämä solukkojen välinen jännitys näkyviin siten, että puoliskot kiertyvät ulospäin. Tässä kierukassa muodostaa sisäinen solukko pitemmän (kuperan) puolen ja päällysketto lyhyemmän (koveran) puolen.
Kasvisolujen nestejännityksen ja osmoottisten ilmiöiden tutkiminen on suuresti helpottanut solujen elämän ja kasvissa tapahtuvan aineiden kuljetuksen ymmärtämistä, mutta elävässä solussa ovat suhteet paljoa monimutkaisemmat kuin osmoottisissa kokeissa, mikä johtuu elävän plasman mutkikkaasta, toistaiseksi vielä selvittämättömästä sisäisestä rakenteesta.
77 §. Veden otto ja juuripaine. Juuret ottavat ravintoa pääasiassa yksisoluisilla juurikarvoilla, jotka peittävät niiden nuoria osia ja pujottautuvat maahiukkasten väliin kasvettuen kiinni niihin. Tavallisissa olosuhteissa on maassa aina jonkinverran vettä. Se täyttää tyhjät paikat tai verhoaa ohuena kerroksena maahiukkasia. Tällöin juuret voivat ottaa vettä. Kokeellisesti voidaan osoittaa, että ne tekevät niin. Jos leikataan poikki Dahlia tai jokin muu rehevä ruohokasvi aivan maanpinnan yläpuolelta (kuva 172) ja liitetään varrentyngän jatkoksi kumiletkun avulla pysty lasiputki, joka sidotaan kiinni keppiin, sekä kastellaan kasvia hyvin, huomataan, että putkeen kerääntyy vettä, jonka määrä lisääntyy päivittäin. Tämän ilmiön sanotaan johtuvan kasvin juuripaineesta (Wurzeldruck). Samankaltainen sisäinen paine on havaittavissa monilla ruohoilla myös niiden vahingoittumattomina ollessa. Lämpiminä kesäiltoina huomaa helposti nuorien hei-
