140
II. Oppi kasvien elontoiminnoista.
nänlehtien kärjestä esiin pusertuneita, pieniä vesipisaroita (kuva 173), ja se vesi, joka kerääntyy Alchemillan tötterömäisiin lehtiin, on valunut sinne lehden reunoilta, missä se on tihkunut esiin pieninä pisaroina. Muutamilla troopillisilla Araceae-heimon kasveilla on veden esiinpusertuminen niin voimakasta, että lehden kärjestä putoaa useita kymmeniä pikku pisaroita minuutissa. Samanlaista veden erittymistä voi myös nähdä metsänhakkuissa keväällä, jolloin koivunkannoista tihkuu runsaasti mehua. Poikkileikatusta varrentyngästä vesi pusertuu esiin suurista putkiloista, ja lehden kärjessä tai reunoilla ovat vesipisarat vesirakojen kohdalla, joihin lehtisuonet päättyvät (kuva 121).
Vuotaessa eriävä neste ei ole puhdasta vettä, vaan sisältää liuenneina paitsi elimettömiä suoloja myöskin elimellisiä yhdistyksiä. Monen puun vuotonesteessä on suuret määrät sokeria, jota joko teknillisesti erotetaan siitä (Acer saccharinum) tahi josta käymisen tietä valmistetaan päihdyttäviä juomia.
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 172. Katkaistusta varresta pursuaa vettä.
|
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 173. Vesipisaroita heinäkasvin lehtien kärjessä.
Vesi on siis kulkeutunut juurikarvoista juurenkuoren elävien solujen kautta johtojänteiden kuolleisiin putkiloihin. Juurikarvojen vedenottoa voidaan pitää tavallisena osmoottisena ilmiönä, joka johtuu solunesteeseen liuenneista suoloista. Mutta veden pusertumisen kuolleisiin putkiloihin täytyy johtua siitä, että ainakin osa juurenkuoren soluista kykenee ottamaan vettä toiselta puolelta ja puristamaan saman veden ulos solusta toiselle puolelle. Tässä täytyy olla toimimassa omituinen, näille soluille ominainen pumppulaite, jonka vaikutukset eittämättä osoittautuvat sydämen automaattisen sykinnän kaltaisiksi eläinruumiissa, mutta jonka mekanismi tietenkin on toinen. Tämän mekanismin täytyy olla solulimassa, mutta lähemmin ei sitä vielä tunneta.
Kasvin maasta ottamassa vedessä ovat ravintoaineet, epäorgaaniset suolat, erittäin mietona liuoksena. Voidakseen saada tarpeellisen määrän näitä suoloja kasvin täytyy ottaa erittäin runsaasti vettä.
