142
II. Oppi kasvien elontoiminnoista.
ovat melkoisia. Esim. se vesimäärä, joka vuorokaudessa haihtuu isohkosta koivusta, on arvioitu n. 300 litraksi.
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 176. Kuva 177. Haihtumiskoe.
Haihtumisen johdosta menetetty vesi korvautuu uusilla vesimäärillä, joita juuret ottavat maasta ja jotka kulkevat niiin osiin, missä haihtuminen tapahtuu. Tätä veden virtausta sanotaan haihtumisvirtaukseksi (Transpirationsstrom). Erittäin kuumina päivinä tapahtuu, että puiden ja ruohomaisten kasvien lehdistä haihtuu enemmän vettä, kuin mitä juuret niille hankkivat sijaan; ne käyvät silloin veltoiksi ja kuihtuvat, Samoin tapahtuu, kun maan lämpötilan aletessa esim. lumisateella keväällä (tahi kokeessa, kun kukka-astia asetetaan jäällä täytettyyn astiaan) juurien toiminta heikontuu. Silloinkin kasvi menettää enemmän vettä, kuin mitä se juurien avulla voi saada sijaan, ja kuihtuu. Viimeksimainitut kokemukset osoittavat, että juuripaine on muiden elontoimintojen tavoin suuressa määrin riippuvainen lämpötilasta.
Vettä haihtuu kasvin kaikista osista, mutta sitä vähemmän, kuta enemmän niiden pinta on kutinoitunut tahi korkin peittämä. Puukasvien runkojen paksut korkkikerrokset suojaavat haihtumiselta melkein kokonaan, jota vastoin ruohomaiset varret ja lehdet menettävät vetensä paljoa helpommin. Varsinkin haihtuu vettä lehdistä, joilla on verraten suuri pinta. Lehtien pintaa peittävä pintakelmu vähentää kyllä haihtumista, mutta ei estä sitä kokonaan. Pääasiallisesti haihtuminen tapahtuu kuitenkin ilmaraoista. Se alkaa siten, että ilmalla täyttyneisiin soluväleihin haihtuu vettä ympäröivistä soluista. Nämä ovat, kuten ennen on mainittu (siv. 87), ilmarakojen kautta yhteydessä ulkoilman kanssa. Niiden kautta vesihöyry lopulta joutuu ilmaan. Ilmarakojen merkityksestä haihtumiselle saa käsityksen, kun ottaa huomioon niiden suuren lukumäärän. Niinpä on laskettu, että esim. auringonkukan lehdessä on noin 13,000,000 tuollaista ilmarakoa.
