Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/158

Wikiaineistosta
Tämän sivun oikoluvussa oli ongelmia

144

II. Oppi kasvien elontoiminnoista.

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. 

Kuva 179. Ilmarako Hakea suaveolensin lehdessä. s sulkusolut vahvasti paksunneine seinineen. i sisäinen, a ulkoinen ilmalokero. r päällyskettosolun paksu ulkoseinä.

solujen välinen rako levenee vedentulon ollessa runsas ja nestejännityksen voimakas, mutta kapenee, kun kuivana aikana kasvista haihtuu niin paljon vettä, ettei sen imemä määrä enää voi korvata menetettyä. Rako suikeutuu tällöin, ja haihtuminen lakkaa melkein kokonaan. Raon kapenemiseen vaikuttavat osaltaan soluseinän omituiset paksuussuhteet, sillä keskellä oleva ohut paikka työntyy nestejännityksen vähetessä sisäänpäin.

Useimmille kasveille tämä riittää, mutta kuivassa ilmastossa elävillä tavataan muitakin liiallista haihtumista estäviä laitteita: a) pintakelmu on voimakkaasti kehittynyt; b) päällyskettoa peittää hartsimainen erite (silmusuomut) tai c) runsas villakarvapeite; d) ilmaraot ovat uppoutuneet lehden pintaan esiintyen siinä yksitellen tai ryhmissä pienien onteloiden tai vakojen pohjassa (kuva 179), mistä vesi tietenkään ei haihdu yhtä helposti kuin pinnasta; e) lehdet ovat syrjällään kuten austraalialaisilla Acacia-lajeilla (vrt. laakaruoti, siv. 31) ja n. s. kompassikasveilla (98 §, 4).

Haihtumispinnan pienentymisen ansiosta kasvi saattaa elää hyvin kuivilla paikoilla. Tämä tapahtuu siten, että lehtien koko supistuu sellaiseksi kuin esim. kanervalla, joka elää hyvin niukan veden varassa. Toisilla kasveilla taas ei lehtiä muodostu ollenkaan, vaan niiden yhteyttävänä osana on ainoastaan vihreä — liereä tai pallomainen — varsi; sellaisia ovat Amerikan erämaiden kaktukset sekä muut näiden näköiset kasvit (Euphorbia, Stapelia). Paitsi sitä, että näillä on tilavuuteensa verraten hyvin pieni pinta, ne ovat mainittavia mehukkuudestaan, niiden solut kun ovat suuret ja sisältävät limaista solunestettä, jossa soluun kerran joutunut vesi sitkeästi pysyy. Myös on niiden pintakelmu voimakkaasti kehittynyt. Tällaisia kasveja sanotaan varsimehikasveiksi. Ei aivan yhtä omituisia, mutta rakenteeltansa samantapaisia ovat lehtimehikasvit (Crassulaceae, Aloë, Agave),