Johdanto.
3
f. Ne kuolevat.
3 §. Eläimet ja kasvit. Eläimet voivat yleensä liikkua paikasta toiseen, jota vastoin kasvit ovat kiintonaisia. Poikkeuksia kuitenkin on; niinpä ovat korallieläimet y.m. kiinnittyneet alustaansa niin kuin kasvit, ja toiselta puolen on levien ja sienien joukossa sellaisia, jotka ainakin osan elämästään voivat liikkua vapaasti (ks. 34 §). Eläinten liikkeet suorittavat lihakset, jotka voivat supistua ja laajeta. Kasvit sitä vastoin eivät voi täten muuttaa muotoaan, koska niiden pienimmät osat, solut, ovat kiinteiden seinien ympäröimät; kuitenkin voivat kasvienkin osat, varsinkin nuorina ja vielä kasvaessaan, suorittaa liikkeitä ja asettua tiettyihin asentoihin, vaikka nämä liikkeet ovat yleensä niin hitaita, ettei niitä voi pitää eläinten nopeiden lihasliikkeiden veroisina. Esim. huoneessa oleva kasvi taipuu valoa kohti, kaatuneen kuusen latva kääntyy ylöspäin; muista liikkeistä ks. II osa. Kasvien soluseinät ovat muodostuneet kasveille ominaisesta aineesta, kettoaineesta eli selluloosasta. Tämän sukuista ainetta tavataan myös vaippaeläimillä, Tunicata.
Eläimet voivat ottaa sekä jähmeää että nestemäistä ravintoa. Kasveilla ei ole suuta, joten ne voivat käyttää hyväkseen ainoastaan nestemäisiä ja kaasumaisia ravintoaineita. Todellisuudessa täytyy kuitenkin eläintenkin ruumiissa jähmeiden ravintoaineiden liueta, ennen kuin ne suolenseinämien läpi voivat tulla ruumiiseen. Samanlainen ravinnon liukeneminen tapahtuu myös hyönteisiä syövillä kasveilla.
Kasvit voivat ottaa kaiken tarvitsemansa hiilen ilman hiilihaposta; valon vaikuttaessa ne voivat vihreissä osissaan, joissa on omituista väriainetta, lehtivihreää (Chlorophyll), tästä hiilihaposta sekä maasta otetusta vedestä ja tähän liuenneista epäorgaanisista aineista rakentaa monimutkaisempia hiiliyhdistyksiä, jotka muodostavat kasvin ravinnon. Tätä toimintaa sanotaan hiilihapon yhteyttämiseksi (Assimilation). Eläimillä ei tätä kykyä ole, vaan ne tarvitsevat ruoakseen monimutkaisempia elimellisiä yhdistyksiä, jotka syntyvät kasveissa tai toisissa eläimissä (kuten tärkkelys leivässä, valkuaisaineet lihassa, rasva voissa). On kuitenkin kasvejakin, jotka eivät ole vihreitä eivätkä siis voi käyttää hyväkseen ilman hiilihappoa. Nämä tarvitsevat ravinnokseen monimutkaisempia hiiliyhdistyksiä.
Ei ole yhtään tuntomerkkiä, joka ehdottomasti joka tapauksessa erottaisi kasvit ja eläimet toisistaan. Kehittyneemmät kasvi- ja eläin-
