156
II. Oppi kasvien elontoiminnoista.
taittuneet säteet (spektrin punainen puoli) tehokkaampia kuin enemmän taittuneet säteet (sininen puoli). Tämä seikka on erikoisesti huomattava, koska nämä jälkimmäiset säteet monessa kemiallisessa ilmiössä (esim. valokuvauksessa) etupäässä vaikuttavat, josta syystä niitä sanotaankin kemiallisiksi säteiksi. Yhteyttäminen tapahtuu voimakkaimmin punaisessa ja punakeltaisessa valossa. Juuri ne säteet, joita vihreät lehdet voimakkaimmin imevät itseensä (absorbieren), toimivat tehokkaimmin yhteyttämisessä.
Samoin on punaisten levien laita. Ne näyttävät punaisilta, koska niiden väriaine imee etupäässä vihreitä valonsäteitä. Juuri nämä vihreät säteet etupäässä toimivat punalevien yhteyttämisessä. Seurauksena tästä on, että punalevät voivat elää meressä syvemmällä kuin vihreät levät, koska valonsäteistä juuri vihreät tunkeutuvat syvimmälle veteen.
Ilman hiilihaponpitoisuus tuntuu niin vähäiseltä, että voisi herätä epäilystä sen riittäväisyydestä kasvien tarpeisiin. Kuitenkin on esim. huoneessa, jonka koko on , 30,000 cm3 hiilihappoa. Tämä vastaa noin 19 g hiiltä, joka taas vastaa noin 100 g:n painoista tuoretta kasvia. Maan ilmakehän koko hiilimäärä on arvioitu n. 800 biljoonaksi kiloksi, ja kun ilma alituisesti sekoittuu, kasveille on aina tarjona hiilihappoa. Jos ilman hiilihaponpitoisuus lisääntyy, vilkastuu myöskin yhteyttäminen. Edullisin hiilihappomäärä lienee noin 10 %; suuremmat määrät vaikuttavat vahingollisesti.
Ensimmäinen näkyvä elimellinen yhdistys, jonka voimme osoittaa yhteyttämisen tulokseksi, on useimmilla kasveilla tärkkelys (ks. 41 §). Se esiintyy pieninä jyväsinä lehtivihreähiukkasissa. Harvemmin on näissä tärkkelyksen asemesta sokeria tahi rasvaöljyjä. Pimeässä ei happea erity, eikä silloin ole huomattu lehtivihreähiukkasissa syntyvän tärkkelystä. Jos lehti osittain varjostetaan asettamalla sen pinnalle tarkoin pintaan yhtyviä, tummia paperisuikaleita, samalla kuin annetaan auringon vapaasti vaikuttaa lehden peittämättömiin osiin, tärkkelystä syntyy ainoastaan valon vaikutuksen alaisissa, mutta ei tumman paperin alla olevissa soluissa. Tämän voi helposti osoittaa siten, että tekee lehden alkoholilla värittömäksi ja asettaa sen sitten jodiliuokseen. Tärkkelyksen sinertyessä lehti tummenee, mutta varjostetut kohdat jäävät tärkkelyksen puutteessa vaaleiksi (kuva 185).
Tärkkelyksessä on hiiltä, happea ja vetyä, hiilihapossa ainoastaan hiiltä ja happea. Siis täytyy tärkkelyksen syntymiseksi hiilihapon
