Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/197

Wikiaineistosta
Tämän sivun oikoluvussa oli ongelmia

II. Oppi kasvien elontoiminnoista.

183

joissa viettävätkin omintakeista elämää, määrää niiden kehityksen pääjuoksun kuitenkin se seikka, että ne kuuluvat juuri tähän kasvinosaan.

Kasvamisen ehtona on, että rakennusaineita on saatavissa; mutta sillä ei ole sanottu, että kasvavan kasvin tarvitsee samalla ottaa ravintoa. Tämä voi olla valmiina vararavintona kasviin kerääntyneenä. Tavallisesti ravinto johtuu kasvin nuorempiin kasvaviin osiin näiden käytettäväksi vanhemmista, kasvunsa päättäneistä osista, etenkin lehdistä, joissa hiilihapon yhteyttämisessä valmistuu rakennusaineita.

Korkeammilla kasveilla voidaan kasvamisessa aina erottaa kolme vaihetta: 1) alkiollinen syntyminen ja muodostuminen, 2) elimen piteneminen (pituuskasvu, Längenwachstum) ja 3) sisäinen kehitys ja lopullinen valmistuminen.

Jokainen solu läpikäy nämä kolme vaihetta. Jokainen alkeiskasvusolukossa syntynyt solu alkaa hitaasti kasvaa, saavuttaa tiettynä aikana suurimman kasvamisnopeuden ja lakkaa sitten taas vähitellen kasvamasta. Kun nyt kasvu kaikissa samalla korkeudella olevissa soluissa on yhtä nopeaa, on kasvavassa osassa kohta, missä kasvaminen on vilkkainta ja mistä sen nopeus molempiin suuntiin vähenee. Siten kasvaa juuri nopeimmin siinä vyöhykkeessä, joka on 23 mm kärjen yläpuolella (kuva 207). Varsissa on kasvava osa pitempi kuin juurissa; siihen kuuluu tavallisesti useita nivelvälejä varren päässä.

Lehdet ovat alkujaan kasvusolukkoa (kuva 100). Tämä muuttuu sitten joko kaikkialla yli koko lehden jokseenkin samanaikaisesti tahi enimmäkseen ensiksi latvastaan (esim. heinät), harvemmin ensiksi tyvestään (esim. saniaiset) pitenevään ja pysyvään tilaan; jatkuvaa kasvamista varten ei lehdissä ole kasvupistettä.

Yhä kasvuaan jatkavissa kasvinosissa, varsissa, ja juurissa, joutuvat alkiolliset solukot niiden takana tapahtuvan pitenemisen johdosta yhä kau-

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun.

Kuva 207. Turkin pavun itävä siemen. B on 22 tuntia vanhempi kuin A. Viivat, jotka A:n alkiojuureen on piirretty millimetrin päähän toisistaan, sijaitsevat B:n alkiojuuressa eri osien eri suuren kasvun takia eri pitkien matkojen päässä. Enimmin on kasvanut osa 23, jota vastoin viivan 6 yläpuolella ei kasvamista ole tapahtunut juuri ensinkään.