II. Oppi kasvien elontoiminnoista.
197
jolla tarkoitetaan sellaista ominaisuutta, että elin kasvaa valosta poispäin. Muutamat juuret ovat selvästi valopakoisia (kuva 215). Niille on tästä ominaisuudesta ainoastaan vähän hyötyä.
Valohakuisissa elimissä valonpuoleinen sivu kasvaa hitaammin kuin varjonpuoleinen, valopakoisissa taas vallitsee päinvastainen suhde. Miten valo saattaa aiheuttaa nämä vastakkaiset vaikutukset, kun se kohtaa alkuliman, on vielä selvittämättä.
Varren valohakuisuuden vaikutuksesta joutuvat lehdet, kuten edellä on sanottu, ylipäänsä suotuisaan asentoon. Niillä on itselläänkin kyky ruodin käyristyessä asettua niin, että yläpinta on valoon päin ja että valo sattuu siihen kohtisuorasti. Tämä on niiden luonnollinen asento; ne ovat valon suunnalle poikittain ärtyisiä (transversal phototropisch). Samalla tavalla asettuvat valon suhteen saniaisten alkeisvarsikot, maksasammalten sekovarret sekä eräät jäkälät ja levät.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 215. Sinapis alban taimi, viljeltynä ravintoliuoksessa. Verso on valohakuinen, juuri valopakoinen. Nuoli osoittaa valon suuntaa.
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 216. Kaksi Setarian itukasvia, joita valo kohtaa nuolen suunnassa. Toinen taimi kääntyy valoon päin, mutta toinen, jonka kärki on peitetty läpinäkymättömällä hilkalla, ei taivu.
