II. Oppi kasvien elontoiminnoista.
199
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 220. Pavun lehtiruodin ylempi osa, jossa on kolme niveltä; lehdykät on leikattu pois. A päiväasento, lehdykät ylöspäin. B yöasento, lehdykät alaspäin.
Päivällä ne ovat levällään (kuva 219, A), yöllä taas kääntyneet suppuun, jota paitsi keskimmäinen lehdykkä peittää molempia sivulehdyköitä (kuva 219, B). Mimosa pudican sulkamaiset lehdykät laskeutuvat pimeässä kokoon toisen luokan lehtiruoteja myöten peittäen toisensa limittäisesti. Samalla toisluokkaiset lehtiruodit ja yhteinen ruoti laskeutuvat alaspäin (vrt. kuva 232). Myös pavun (kuva 220) ja hernekasvien lehdissä havaitaan uniliikkeitä.
Nämä liikkeet syntyvät lehdykköjen nivelien nestejännityksen muutoksista, niin kuin jo ennen on selitetty. Mutta miten valon ja pimeän vaihtelut vaikuttavat nivelsolujen alkulimaan, se on nykyjään vielä aivan epäselvää. Se sitä vastoin on selvää, että levällään oleva asento on lehden päivällä tapahtuvalle yhteyttämiselle mitä edullisin; yöasento taas on lehdille siinä suhteessa suotuisa, että lämmön säteily lehdestä pois ja siitä johtuva jäähtyminen on pienempi kuin lehden levällään ollessa.
Myöskin kukat avautuvat ja sulkeutuvat, useimmat niin, että ne suotuisan ilman vallitessa ja päivällä ovat auki. Tämä on ilmeisesti tärkeää hyönteisten avulla tapahtuvalle pölyytykselle. Epäedullisten olosuhteiden vallitessa kukat sulkeutuvat.
Eivät ainoastaan valon vaan myös lämmön vaihdokset vaikuttavat tässä. Sulkeutuneet Tulipan ja Crocuksen kukat, jotka tuodaan kylmällä ilmalla ulkoa lämpöiseen huoneeseen, avautuvat siellä lyhyessä ajassa niin nopeasti, että liikkeen voi silmin huomata. Jos lämpötilan ero on 15–20°, tämä aukeaminen tapahtuu jo 2–4 minuutissa. Crocus-kasvien helposti ärtyviin kukkiin vaikuttaa jo 1/2°:n, tulpaanien kukkiin 2–3°:n suuruinen muutos.
Nämä ilmiöt tapahtuvat tasaisen kauniin ilman vallitessa niin säännöllisesti, että Linné koetti määrätä eri kukkien avautumisen ja sulkeutumisen mukaan, mikä aika päivästä milloinkin oli (»kukkaskello»).
