Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/22

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

8

I. Muoto-oppi.

keat. Ne ovat, koska eivät enää toimi lehtinä, kutistuneet maanpä[...]llisissä versoissa kehittyneisiin suuriin lehtiin verrattuina pieniksi, suomumaisiksi muodostumiksi, joita tavataan perunoissa »silmien» (Auge) kohdalla.

8 §. Sekovarsi (Thallus). Yllä selitettyjä peruselimiä ei voi erottaa kaikilla kasveilla. Yksinkertaisimmat (useat levät, monet sienet) eivät ole jakautuneet erilaisiin osiin; niissä ei voi havaita erilaistumista (Differenzierung) ulkonaisesti huomattaviksi elimiksi. Muodoltaan ne ovat pallon, levyn tai lieriön tapaisia, kooltaan taas usein mikroskooppisen pieniä. Tällaisia eliöitä ovat kuvassa 3 esitetyt Saccharomyces, Pleurococcus, Oscillatoria. Läheiset muodot ovat jo paljain silmin näkyviä, voivatpa tulla melkoisen suuriksikin. Ne ovat rihman tai nauhan muotoisia tai jo enemmän tahi vähemmän haaraantuneita, vaikka niiden haarat ovat vielä keskenään samanarvoisia (kuvat 4, 5). Tällaisia organismeja ovat myös puissa tupsumaisesti riippuvat jäkälät. Sellaisilla kasveilla, joissa ei voi niin kuin kukkakasveissa selvästi erottaa juurta, vartta ja lehtiä toisistaan, sanotaan olevan sekovarsi (Thallus), minkä vuoksi sienet, levät ja jäkälät yhdistetäänkin yhteisellä nimellä sekovartisiksi (Thallophyta) vastakohdaksi korkeammille kasveille, lehtivartisille (Cormophyta), joissa voi huomata selvän verson (Spross, cormus), joka on erilaistunut lehdiksi ja varreksi, ja joilla useimmiten (poikkeuksena ovat sammalet) on selvä juuri. Sekovarrelta puuttuu aina juuri; sen alustaan kiinnittäjinä sekä ravinnon ottajina toimivat karvat, juurtumahapset (Rhizoide), tai tarttuma- ja imuelimiksi muuttuneet sekovarren haarat. Jos sekovarressa on erilaistuneita osia, ne ovat joko lisääntymiselimiä tai karvamuodostumia.


Kuva 3. A hiivasieni (Saccharomyces). B eräs jyvälevä (Pleurococcus). C eräs rihmamainen sinilevä (Oscillatoria). (Hyvin suurennettuja.)