II. Oppi kasvien elon toiminnoista.
211
| Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 235. Kaksi pienoiseliötä (mikro-organismia), joiden hapen tarve on erilainen. Vasemmalla näkyy peitinlasin kulma; lasin alla on mikro-organismi A (Anophrys, eräs likoeläin) asettunut ilmaan rajoittuvan nesteen reunan lähelle, kun taas S:llä merkityt bakteerit pysyttelevät nesteen vähemmän hapenpitoisissa osissa. Oikealla näkyvät samat suhteet ilmakuplan L luona. Nuolet eivät osoita liikettä, vaan tarkoittavat vain yhteenkuuluvaisuutta.
Useiden bakteerien liikkeet, jotka ne, kuten aikaisemmin on mainittu (siv. 195), suorittavat värekarvoillaan, määrää ympäristön happi. Bakteerien joukossa (siv. 130) on sekä happieloisia että happea karttavia lajeja. Kaikkien ensinmainittujen lajien hapentarve ei ole samansuuruinen, ja ne pyrkivät, jos ovat liikkuvia, sellaisille paikoille, missä vallitsee niille sopivin hapenpaine. Esimerkkeinä ovat ne bakteerit, jotka mikroskooppisessa valmisteessa (kuva 235) ovat joka suunnalta kerääntyneet tietylle etäisyydelle peitinlasin reunasta, paikkaan, missä ilma ei ole yhtä hapenpitoista kuin peitinlasin reunassa, ja samoin tietylle etäisyydelle valmisteen liuoksessa olevasta ilmakuplasta. Eräs toinen pienoiseliö l. mikro-organismi on valmisteessa sen sijaan etsinyt enemmän hapenpitoisia paikkoja. — Paitsi happi houkuttelevat bakteereja myös ravintoaineet. Jos pistää runsaasti bakteereja sisältävään nesteeseen lihaliemellä täytetyn lasisen hiusputken, josta lihaliemi hitaasti diffundoi ympäristöön, bakteerit kerääntyvät putken suun
| Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 236. Bakteerien positiivinen ja negatiivinen kemotaksis.