Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/23

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

A. Oppi kasvien ulkoelimistä.

9

Sekovartisten kehittyneimmillä muodoilla ei sekovarsi enää ole läpeensä samanmuotoinen, vaan sen yksityiset osat ovat erikoisella tavalla kehittyneet, eri lailla erilaistuneet (kuva 6). Jokainen näistä osista saa erityisen tehtävänsä kasvin elämässä; muutamat toimivat kukkakasvien juurten tavoin, toiset vastaavat näiden lehtiä, jotkut taas vartta. Kuitenkaan ei sekovartisilla puhuta juurista, varsista ja lehdistä, koskapa kysymyksessä olevien osien kehitys ja rakenne eivät ole samanlaiset kuin kukkakasvien vastaavilla elimillä ja koska käsitteet juuri, varsi ja lehti ovat syntyneet kukkakasvien osia tarkastettaessa. Mitä täydellisempi työnjako kasvissa on, mitä enemmän sen eri osat eroavat toisistaan, sitä korkeammalle kehittyneenä eli sanalla sanoen korkeampana kasvia pidetään.

Sekovarren ja verson välillä on runsaasti asteittain toisiinsa liittyviä välimuotoja. Tässä suhteessa tarjoavat etenkin maksasammalet (Lebermoose) opettavia esimerkkejä. Näiden joukossa on varsinaisia sekovartisia muotoja, kuten Riccia fluitans (kuva 7), toisissa taas

Kuva 4. Kappale erästä vihreää levää, (Cladophora glomerata). (48/1[1]) Kuva 5. Eräs ruskolevä (Dictyota). (2/5)
  1. 48/1 = suurennettu 48 kertaa.