224
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
heteiden ja emien vartaloiden luvun, kiinnyksen ja keskinäisen pituussuhteen perusteella. Linnén järjestelmä on erittäin käytännöllinen, sillä kasvin paikan siinä voi helposti määrätä. Sillä on kuitenkin sama vika kuin kaikilla muillakin teennäisjärjestelmillä, nim. että usein kasvit, jotka selvästi ovat hyvin toistensa kaltaisia ja joiden sen takia pitäisi olla järjestelmässä lähellä toisiaan, joutuvat eri luokkiin, kauas toisistaan sen vuoksi, ettei jakoperustaksi otetuissa osissa ole yhtäläisyyttä. Niinpä kuuluu esim. Majanthemum Linnén järjestelmässä Tetrandria-luokkaan ja Convallaria Hexandriaan, Lycopus Diandriaan ja Mentha Didynamiaan.
Tätä haittaa koettavat n. s. luonnolliset järjestelmät (natürliches System) poistaa siten, että ne jaotellessaan kasveja ryhmiin ottavat huomioon niiden kaikki osat. Usein näkee helposti, että eräät suvut liittyvät aivan luonnostaan toisiinsa suuremmaksi ryhmäksi. Jo varhain havaittiin, että on olemassa tällaisia ryhmiä, joita nykyjään sanotaan luonnollisiksi heimoiksi (Familie); esimerkkejä sellaisista ovat sarjakukkaiset, ristikukkaiset ja hernekukkaiset. Linné antoi useille heimoille nimetkin. Toisissa tapauksissa on tarvittu tarkkaa yhtäläisyyksien ja erilaisuuksien punnitsemista, ennen kuin on voitu päättää, onko kaksi sukua luettava samaan luonnolliseen heimoon vai ei; tämä päättäminen ei ole aina helppoa. Heimoille ei siis ole ominaista ehdoton yhtäpitäväisyys jossakin erityisessä ominaisuudessa, kuten Linnén järjestelmän luokille, vaan yhtäpitäväisyys monessa suhteessa. Esim. niillä kasveilla, jotka kuuluvat Labiatae-heimoon, on yleensä neljä hedettä, kaksi pitempää ja kaksi lyhyempää, mutta Lycopus-suku, jolla on vain kaksi hedettä, on ilmeisesti muiden ominaisuuksiensa perustalla luettava tähän heimoon. On selvää, että eri tutkijat, näin punnitessaan tuntomerkkien arvoa, voivat päätyä eri käsitykseen luonnollisen heimon rajoista. Tästä huolimatta voitaneen sanoa, että tiede on verraten yksimielinen luonnollisten heimojen rajoittamisessa.
Heimot on luonnollisessa järjestelmässä ryhmitettävä niin, että ne, joiden keskinäinen yhtäläisyys on suurin, yhdistetään suuremmiksi yksiöiksi, joita sanotaan lahkoiksi (Ordnung). Nämä yhdistetään puolestaan luokiksi (Klasse), luokat kaariksi. Kaikissa näissä osastoissa voi edelleen käytännöllisistä syistä muodostaa alajaoituksia (alakaaria, alaluokkia j. n. e.). Kaikille näille luonnollisen järjestelmän osastoille on ominaista se, etteivät ne ole määriteltävissä
yhden ainoan määrätyn tuntomerkin, vaan tuntomerkkiensä yhdistelmän avulla. Esim. yksi-
