230
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 240. Tauteja synnyttäviä bakteereita. a Micrococcus pyogenes. b M. erysipelatos, c M. gonorrhoeae. d Bacillus anthracis. e B. tetani. f B. diphtheriae. g B. tuberculosis. h B. thyphosus. i B. coli communis. k Vibrio cholerae asiaticae. (N. 1500/1)
Bakteerisolun seinä ei ole selluloosaa, vaikka siinä tosin joskus on jodiliuoksessa siniseksi muuttuvaa hiilihydraattia. Tuma näyttää puuttuvan.
Usein erittyy soluista väriaineita (keltaisia, punaisia, sinisiä). Rikkivedynpitoisissa vesissä elävät bakteerit (Beggiatoa) erittävät solujen sisään rikkiä.
Useat bakteerit liikkuvat, samalla kiertyen pituusrankansa ympäri. Tätä liikettä välittävät värekarvat (kuva 240, h–k), joita on solun toisessa päässä (k) tai molemmissakin päissä tai levinneinä yli koko solun pinnan (h, i).
Bakteerit ovat suurimmaksi osaksi erittäin pieniä. Niihin kuuluvatkin yleensä kaikkein pienimmät tunnetut elävät olennot. Niinpä ovat pienimpien Micrococcus-lajien solut vain 0,0005 mm läpimitaten, keuhkotaudinbasillin sauvamaiset solut 0,002–0,004 mm pitkiä. Useimmat lajit ovat n. 0,001 mm läpimitaten.
Yksinkertaisinta jakosienimuotoa edustavat pikkuruiset, pallonpyöreät solut, pallobakteerit (Kokke). Sauvanmuotoisia lajeja sanotaan bakteereiksi tai basilleiksi, hieman kierteisesti käyristyneitä sauvamaisia muotoja mutkabakteereiksi (Vibrio), enemmän käyristyneitä kierrebakteereiksi, spirilleiksi, pitempiä kierteisiä rihmoja punoumabakteereiksi (Spirochaete), suoria solurihmoja hiusbakteereiksi (Leptochaete). Yksisoluiset pallomaiset ja sauvamaiset lajit sekä vibriomuodot voivat jakaannuttuaan pysyä liittyneinä soluketjuiksi. Usein paisuvat soluseinät hyytelön tavoin, jolloin solut tai soluketjut ovat hyytelön sisässä. Sellaisia kehitysasteita sanotaan elohyytelö-muodoiksi (Zoogloea).
Lisääntyminen tapahtuu suvutonta tietä sangen vilkkaasti kahtia
