12
I. Muoto-oppi.
Kuva 10. Erilaisia haarautumisia. A varsijatkoinen, B haarajatkoinen haarautuminen. C todellinen hankahaarautuminen (kaksihankaisuus). D valehankaisuus, syntynyt siten, että varsijatkon pääranka on kuollut ja kaksi sivurankaa voimakkaasti kasvanut.
saattaa sanoa kolmannen luokan rangoiksi suhteessaan ensimmäiseen päärankaan, j. n. e.
Haaraantumista erotetaan seuraavat kolme päämuotoa: Varsijatkoiseksi (monopodial) sanotaan haarautumista, jos vanha kasvupiste toimii muuttumatta yhä edelleen samaan suuntaan kuin ennen (kuva 10, A). Se on hankahaarainen, jos vanha kasvupiste lakkaa toimimasta ja sen sijaan kasvaa esiin latvasta kaksi tai useampia yhtä vahvoja haaroja. Harvoin se syntyy siten, että vanha kasvupiste jakautuu kahtia (todellinen hankahaarautuminen, kuva 10, C), useimmiten siten, että sen alta kehittyy uusia haaroja (valehankaisuus, kuva 10, D). Haarojen luvun mukaan erotetaan kaksi-, kolmi- ja monihankaisuus (Dicho-, Tricho-, Polytomie). — Hankahaaraisia ovat monien tallofyyttien sekovarret (kuvat 5, 7) ja useiden kasvien, esim. Stellarian, kukinnot. Haarajatkoinen (sympodial) on haarautuminen, jos varttuva sivuranka työntää päärangan syrjään ja itse kasvaa tätä voimakkaammaksi (kuva 10, B). Täten syntyy haarajatko (Sympodium), t. s. ranka, joka ulkonaisesti on varsijatkoisen haarautumisen päärangan näköinen,
