1. Sekovartiset, Thallophyta.
255
mään kuuluu Plasmodiophora Brassicae, jonka limakko elää kaalikasvien solujen sisässä aiheuttaen kaalirevennäisen eli möhöjuuren nimisenä tunnetun, hyvin tarttuvan taudin, joka on levinnyt Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tässä taudissa paksunevat kasvin juuret mukulamaisten paisumien peittämien makkaroiden näköisiksi (kuva 276). Juuret mätänevät pian, ja kasvin maanpäällinenkin osa kuolee.
Kuten jo edellä on mainittu, nimitettiin aikaisemmin sieniksi kaikkia lehtivihreättömiä sekovartisia. Niiden joukossa on kuitenkin bakteereilla ja limasienillä sellainen erikoisasema, että ne on erotettu omiksi luokikseen. Jäljellejäävät »sienet ahtaammassa merkityksessä» muodostavat melkoisen yhtenäisen ryhmän. Se on jaettu kahteen luokkaan: Phycomycetes ja Eumycetes.
Sienet ovat, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, muodostuneet pitkistä, haarautuneista rihmoista, joilla on selvä kärkikasvu. Niitä sanotaan sienirihmoiksi, hyyfeiksi. Soluseinä osoittaa useimmiten kitiinin, saman aineen, reaktion, jota on hyönteisten ihossa; harvoin se on muodostunut selluloosasta (Phycomycetes). Sienirihmoissa.gi ole tärkkelystä, mutta usein glykogeenia, erästä eläinkunnassa yleisesti tavattavaa hiilihydraattia. Sienen kasvullisia sienirihmoja, hyyfejä, sanotaan yhteisellä nimellä sen rihmastoksi (Myzelium).
Sienet lisääntyvät hyvin eri tavoin, joita selostetaan lähemmin seuraavassa.
Useimmat sienet ovat mädännäiskasveja l. mädänsyöjiä. Luonnossa ne saavat ravintonsa pääasiassa niistä kuolleista kasvijätteistä, joita siinä on melkein kaikkialla, etenkin metsämaassa, missä sienet voimakkaasti edistävät lahoamista. Monet elävät loisina, etenkin kasveissa, harvoin eläimissä. Ei ole aina helppo päätellä, onko jokin sieni mädänsyöjä vai loinen. On sellaisia sieniä, jotka ensin asettuvat puun kuolleille osille ja kasvavat niistä edelleen eläviin osiin; samoin on sellaisia, jotka ensin käyvät käsiksi eläviin osiin, mutta tapettuaan ne kehittyvät edelleen kuolleissa osissa.
Loissienien sienirihmat elävät etupäässä isäntäkasvin soluväleissä, mutta tavallisesti niistä kasvaa ympäröiviin soluihin imurihmoja (Haustorien, kuva 196), jotka helpottavat ravinnon ottoa. Sienijuurista ks. siv. 175.
