1. Sekovartiset, Thallophyta.
257
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 278. Mucor racemosus. A, B kätköitiömuodostuma. C, D jonoitiömuodostuma. E jonoitiöt itävät tavallisiksi kasvullisiksi soluiksi, F kätköitiöt itävät itiöpesäkkeiksi. (25/1)
pesäkkeen (kuva 277, A, B, g). Tämän erottaa pesäkeperästä poikkiseinä, joka pistää pesäkkeen sisään keskipatsaana (columella, kuva 277, A). Pesäkkeessä syntyy lukuisia sisäitiöitä; niiden välissä on paisuvaa lima-ainetta. Jokainen itiö kasvaa vapaaksi päästyään uudeksi rihmastoksi, josta taas samalla tavalla syntyy pesäkeperiä. Jos ravinto alustasta loppuu, muodostaa rihmasto yhtymäitiöitä. Tällöin kasvaa kaksi haaraa vastakkain, ja kummankin toista koskettavassa päässä erottaa seinä solun (kuva 277, D). Nämä solut yhtyvät ja muodostavat paksuseinäisen yhtymäitiön, joka itää vasta pitkähkön lepokauden jälkeen. Muutamat lajit ovat kaksikotisia, niin että yhtymäitiöitä saattaa muodostua vain kahden eri rihmaston haaran yhtyessä, jolloin toisessa haarassa on koiras-, toisessa naarastuma. Toisten lajien soluissa on molempia tumia.
Epäsuotuisissa oloissa solut voivat poikittaisseinin jakautua niin, että muodostuu lyhyitä lepoitiöitä, akineetteja (kuva 278, A, B); niitä sanotaan tässä kätköitiöiksi, klamydosporeiksi. Toisinaan saattaa rihmelö kokonaisuudessaan jakautua sellaisiksi soluiksi; näin syntyneitä itiöitä sanotaan jonoitiöiksi, oidioiksi (kuva 278, C, D). — Pilobolus, pesäkeperät n. 5 mm:n korkuiset; tavallinen hevosen lannassa, heittää mustat pesäkkeensä kypsinä suurella voimalla pitkän matkan päähän.
Kasvioppi — 17
