I. Sekovartiset, Thallophyta.
259
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 280. A perunakasvin lehden päällyskettoa pinnalta. Ilmaraoista tulee ulos Phytophthora infestansin rihmaston haaroja itiöpesäkkeineen. B kypsä itiöpesäke. C itiöpesäke, jonka sisällys on jakautunut. D parveiluitiö. (A 10/1, B–D 540/1).
on kaksi värekarvaa. Parveiluitiöiden kehitykselle on vesi välttämätöntä. Kun kypsät pesäkesolut pannaan vesipisaraan, parveiluitiöt syntyvät noin viiden tunnin kuluessa. Ne parveilevat perunapelloilla sade- ja kastepisaroissa ja joutuvat veden mukana toisiin perunakasveihin tai maassa oleviin mukuloihin. Tuulikin voi hyvin helposti kuljettaa pesäkesoluja terveille perunapelloille ja siten saastuttaa ne. Koska kesän kuluessa voi muodostua äärettömän suuri määrä pesäkesoluja ja parveiluitiöitä, on taudin nopea leviäminen helposti ymmärrettävissä. Edellisestä käy myös selville, miksi kosteat kesät ovat suotuisia perunaruton esiintymiselle. Parveiluitiöt itäessään ensin pyöristyvät ja saavat ympärilleen soluseinän. Tästä kasvaa sienirihma, joka puhkaisee isäntäkasvin päällysketon. Kun solun sisällys on tunkeutunut isäntäkasvin sisään, muodostuu uusi rihmasto. — Perunarutto on etenkin v:n 1848:n jälkeen ollut yleisesti levinnyt Euroopassa. Se on varmaan tullut tänne Amerikasta, josta, kuten tunnettua, perunakin on kotoisin. — Albugo candida, jonka kuromat muodostavat helminauhan tapaisia jonoja, on yleinen Capsellalla. Tämän varrella ja lehdillä se muodostaa valkean, kuivunutta väriä muistuttavan peitteen.
2. Heimo. Saprolegniaceae. Vedessä eläviä sieniä, jotka enimmäkseen elävät säteittäisinä pikkumättäinä kuolleissa eläinruumiissa (ehkä myös loisina kaloilla) tai vedenalaisissa kasvinosissa. Pesäkkeissä muodostuu parveiluitiöitä. Pallomaisissa munapesäk-
